28. joulukuuta 2012

Vuoden viimeiset treenailut

Meidän tämänvuoden viimeiset treenit jäivät joulua edeltävälle viikolle, sillä nyt tytöillä on molemmilla juoksut. Oikein mainiosti treenit onneksi sujuivat, joten hyvillä mielin voi jäädä hetken tauolle.

Tässä ensiksi näyttöä Viivin treeneistä:


Jotenkin itselle on muodostunut perisynniksi Viivin kanssa sählätä aluksi ja sählätä lopuksi. Keskikohta sen sijaan sujuu yleensä ihan hyvin. Pakko puolustella vähän kuitenkin näitä sähläyksiä ja sanoa että itse olin näiden treenien aikaan vasta toipumassa flunssasta, joten jalat eivät liiku aivan yhtä vikkelästi kuin toivoisin niiden liikkuvan (tai sitten se johtuu vain kaikista suklaista ja muista herkuista, joita ennen ja jälkeen joulun saa syödä :) )

Viivin kontaktit ovat kyllä vieläkin retuperällä. Pitäisi treenata niitä ihan hirveästi, mutta kun jostakin pitäisi löytää siihen motivaatiota. Ja toki päätöskin että mitäs niiden kanssa tekisi. Jatketaan nyt vielä kuitenkin tällä systeemillä ja odotellaan, josko iskisi jokin inspiraatio.

Tuo keppien jälkeinen valssi sujui näissä treeneissä mielestäni tosi hyvin! Olenkin huomannut, että kun saan vaan itselleni rennon asenteen tekemiseen, niin kaikki ohjaukset sujuvat paljon luonnollisemmin ja paremmin. Helposti kuitenkin sorrun "yliyrittämiseen" ja varmisteluun, jolloin sitten jään ohjauksiin liian pitkäksi aikaa ja olen ohjauksen jatkuvuus katoaa. Venlan kanssa tämä ei niin paljon haittaa kuin Viivin kanssa, pikkuspitzin kanssa kun kerkiää juoksemaan paljon paremmin ja kaarteetkaan eivät niin pitkiksi veny kuin maxilla. Lisäksi Venla ei ole ollenkaan yhtä estehakuinen ja irtoava kuin Viivi, joka lukitsee esteet huomattavasti nopeammin.
Tietysti myös varmistelun ja yliyrittämisen vastakohta, huolimattomuus, on yksi kompastuskivi jota voi varsinkin noista alun ja lopun sähläuksistä syyttää.

Sitten seuraavana päivänä oli Venlan treenit Niinulla:



 Ihan ensimmäisenä pitää mainita tuo Venlan into treenata! On ihana huomata kuinka paljon koira nauttii kun pääsee radalle! Lisäksi huomasin kuinka paljon Venlan fyysinen kunto onkaan kasvanut nyt syksyn aikana. Vaikka treenasimme rataa pitkään, eivät patterit kuluneet ihan loppuun. Niinun ehdotuksesta olemme nyt myös laittaneet rimoja eri korkeuksille. Tämä on pienessä ajassa vaikuttanut hyppäämiseen todella paljon, ja sitä kautta tietenkin myös nopeuteen! Ennen Venlalla oli tapana suunnata hyppynsä ylöspäin, eikä niinkään eteenpäin, mutta nyt meno on jo paljon paremman näköistä!

Venlan kanssa valssit eivät sujuneetkaan yhtään niin näppärästi kuin Viivillä, ja tuota muurin jälkeistä valssia (ensimmäisellä radalla) hinkkasimmekin melko pitkään. Jouduin hieman videoa editoimaan että se hieman etenisi :D On se rytmitys ja ajoitus vaan vaikeaa! Lisäksi toisen radan lopussa valssiohjaus töksähtää tosi pahasti, kun omat jalat eivät vain liiku! Aionkin ottaa valssien opettelun Venlan kanssa yhdeksi uudenvuodenlupaukseksi.

Päällejuoksut sen sijaan alkavat Venlan kanssa sujumaan, vaikka koenkin ne erääksi heikommista ohjauksistani. Treenin lopussa teimme päällejuoksut tuohon toisen radan loppuun ja ne tuntuivatkin todella sujuvilta ja mukavilta.

On kyllä hassua huomata, miten ohjaukset, jotka Viivin kanssa tuntuvat vaikeilta, sujuvat Venlan kanssa paljon luonnollisemmin, esimerkiksi päällejuoksu ja persjättö. Osa ohjauksista taas sujuu Viivin kanssa huomatavasti paremmin, esimerkiksi takaaleikkaus. Jotenkin yleensä tuleekin valittua sellaisia itselle helppoja ohjauksia, vaikka pitäisi astua mukavuusalueen ulkopuolelle treenatessa. Lisäksi olen huomannut että kisatessa suosin joitain ohjauksia toisia enemmän, esimerkiksi saatan käyttää valssia persjätön sijaan, koska siinä saa pidettyä kokoajan katseen koirassa. Tästäkin voisi olla hyvä opetella ulos, niin että saisi käytettyä niitä radalle parhaimpia ohjauksia, eikä vain "varmisteluohjauksia".

Pakko laittaa vielä tämän tekstin loppuun pieni loppukevennys. Pääkaupunkiseudulla on ihan tajuttomat määrät lunta, ja pienelle koiralle se aiheuttaa joskus hieman ongelmatilanteita :D




24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua


Hyvää Joulua kaikille blogin lukijoille!

29. marraskuuta 2012

Kun ohjaajan jalat eivät liiku

Viikonloppuna olin kisaamassa Purinalla kummankin koiran kanssa, lauantaina Venlan ja sunnuntaina Viivin. 

Purinan pohja oli vaihtunut sitten viimekerran ja vähän hirvitti miten pieni koira siinä kulkee. Jotenkin tuntui, että pohjan epätasaisuus näkyisi pienellä minillä suurestikkin radalla, mutta ei. Enemmän se vaikutti omaan menooni. Ensimmäisellä radalla jalat painoivat ihan todella paljon, ja ohjaus hajosi ihan käsiin. Hävetti niiiin paljon radalta tultaessa, kun koko rata ihan pelkkää sähläystä. Tai no A:lle asti on ihan sujuvaa rataa, mutta sitten kun se ensimmäinen virhe tulee, niin en enää osaakkaan koota itseäni jatkamaan rataa loppuun asti. Pitää tsempata! Epäreilua koiralle kun tollalailla ohjaaja hyytyy.

A-rata

Toinen rata olikin sitten jo paljon parempi. Yksi kontaktivirhe tuli ja lopussa tulos muuttui hylätyksi, kun takaakierto oli omille jaloille liian hankala. 

B-rata


Alun umpiputki jännitti toooosi paljon, mutta ei se sitten ollutkaan Vepalle ongelma ollenkaan. Milloinkohan sitä tajuaisi, että spitzistä on alkanut tulemaan ihan taitava koira :) Ihana aina välillä huomata että harjoittelu on alkanut tuottamaan tulosta!
Kontaktivirheestä olen tosi yllättynyt, yleensä Venla ei tuollaisia tee. Nyt kuitenkin olin niin paljon jäljessä, että voin vielä laittaa vahingon piikkiin. Noita kontaktilla jäljessä olemisia on kyllä taas treenattu ihan liian vähän. Tuosta lopun takaakiertovalssi + persjättö -ohjauksesta olen kuitenkin ylpeä, vaikka ekalla yrittämällä siitä hyl otettiinkin :) 

Kolmas ja viimeinen rata sitten olikin "hieman" suoraviivaisempaa mallia. Kun kahden oman radan virheet pystyin ottamaan täysin omaan piikkiin niin kolmannen radan päätin keskittyä kunnolla. Tuloksena 0 ja viides sija! Olen kyllä ihan hirmuhirmu tyytyväinen. Voittajaan aikaa jäi noin sekuntti, eli oikeasti vain pieniä eroja tulosten välillä. Nolliakin oli noin 20 eli siihenkin nähden hyvä sijoitus :) Erityismaininnan tältä radalta saa jättiloikka viimeiselle esteelle!

C-rata



Viivin kanssa kisoista oli kotiintuomisina vain kaksi hylättyä ratasuoritusta. Kisapäivä oli kuitenkin todella opettavainen. Treeneissä luotan siihen että Viivi osaa ja irtoaa, mutta kisoissa iskee joku ihan ihme varmistelukohtaus, joka johtaa siihen että kaikki menee mönkään. Ensimmäisellä radalla jähmetyin ihan täysin jo neljännelle esteelle ja tein vahingossa peruskäännöksen valssin sijasta. Eihän siitä enää sen jälkeen tullut yhtään mitään. Tämä on taas niitä asioita, jotka ovat todella epäreiluja koiralle. Viivi on hieno koiruus ja taitava, mutta kisoissa en osaa yhtään sitä ohjata. 

Toisella radalla sitten päätin, että nyt rennosti! Pitää liikkua ja ohjata koiraa, eikä vain seisoa ja ihmetellä. Tämä asennemuutos johtikin sitten siihen että toinen rata oli ihan todella paljon parempi! Kontaktitkin Viivi otti, vaikka puomilla vapautuikin ihan omatoimisesti, joka johti siihen että juoksi suoraan edessä olleeseen putkeen, vaikka olisi renkaalle ollut matka. Kun jatkoimme rataa puomin luota, meni loppukin tosi hyvin, vaikka helppo rata ei ollut kyseessä. 

Nyt hieman harmittaa että ei ole kisoja tiedossa, haluaisin päästä erityisesti Viiviksen kanssa kisaamaan, ja testailemaan tätä "rennosti vaan" asennetta. Se oli tarkoitus jo näissä kisoissa, mutta ei sitä ensimmäisellä radalla muistanut ollenkaan. Ero ratojen välillä oli kuitenkin ihan valtava. 

Tällä viikoilla satoi luntakin. Oli kyllä huomattavasti mukavempaa käydä ulkoilemassa kun koirien väri ei vaihtunut lenkin aikana mustaksi. Kylmä sielä kyllä on!


23. marraskuuta 2012

Back to Basics, tiistain päivätreenit

Olimme Tiistaina hieman treenailemassa Viivin ja Venlan kanssa Malmilla. Koska viikonloppuna on kisat, päätin, että en lähde rakentamaan rataa ollenkaan, vaan keskityn vain ja ainoastaan perusjuttuihin. Venlan kohdalla tämä tarkoitti irtoamista ja keppejä, Viivin kohdalla kontakteja.

Tältä näytti Venlan irtoamistreeni:



Yleensä palkkaan Venlaa nameilla, kun lelut eivät oikein sitä kiinnosta treenitilanteessa. Olen kuitenkin lelupalkan kannattaja, ja tavoitteena olisikin saada Venla jossain vaiheessa innostumaan leluista. Ensimmäisellä kierroksella Venla on vähän sitä mieltä että mitäs ihmettä heiluttelet lelua, mutta sitten se hieman innostui leikkimään! Toisen kierroksen sain palkattuakin jo lelulla! Tämän jälkeen jouduttiin kyllä taas palaamaan nameihin, mutta askel kerrallaan :) 
Videolta huomaa että aluksi Venla suorittaa hieman epäröiden, mutta loppuakohden paranee. Oli pakko jättää tuohon videolle tuo yksi karkaaminenkin, se kun on meidän tapauksessa melko positiivinen asia :)

Viivin kontaktit ovat vielä edelleenkin vähän murheelliset. Treeneissä Viivi ottaa kontaktit hyvin, mutta kisoissa tilanne on eri. Itse jännitän niitä ihan valtavasti ja jos ne eivät onnistu niin menee koko rata ihan pilalle. Lisäksi jos Viivi epäonnistuu kerrankin, suorittaa se seuraavat kerrat todella hitaasti. Onnistuneet suoritukset nopeuttavat, mutta silti mikään rakettisuoritus ei ole kyseessä. 


Sitten vielä tehtiin Venlan kanssa keppejä, jotka kaikista esteistä tällä hetkellä ovat ehkä se heikkous. Haluaisin pujottelusta ihan hirmupaljon nopeamman, ja huomattavasti varmemman. Nyt vähän joutuu "pelkäämään" kisoissa ja varmistelemaan. Tosin nyt kun keppejä treenattin, niin koin jonkinasteisen valaistumisen: eihän mun tarvitsekkaan olla kokoajan vieressä! Se osaa mennä niitä itekseen! En osaa vielä sanoa meneekö tämä hyvän päivän piikkiin vai onko kehitystä todella tapahtunut.


18. kesäkuuta 2012

Hiki pintaan

Pitkästä aikaa treenipäivitystä tännekkin :)
Viiviksen kanssa olemme alkaneet tekemään kontakteja jo treeneissä radan osana ja ne ovat sujuneetkin hyvin! Vielä jonkin verran löytyy epävarmuutta ja hiipimistä alastuloilla, mutta yleensä oikea kohta löydetään melko pikaisesti. Jostain Viivi on myös keksinyt, että kontaktilla pitää istua :p tätä olen yrittänyt korjata palkkaamalla aina vain seisomisesta kontaktilla, mutta hyvä todiste siitä, että vielä paljon paljon treeniä tarvitaan ennenkuin ovat kokonaan kunnossa. Torstain valmennusryhmän treeneissä Viivi myös varasti muutamalta kontaktilta, kun suoritimme rataa hieman kisanomaisemmin. Veikkaan kuitenkin, että hieman liian kuuma ilma ja pieni väsymys aiheuttivat huolimattomuutta, mutta silti pitää kiinnittää ekstrapaljon tarkkuuta jokaiseen kontaktiin, jotta pitkällä työllä olisi tuloksiakin.
Muuten Viiviksen meno on myös ollut todella kivaa, vauhtia löytyy ja jotenkin sellaista tekemisen iloa :) Itestä on nyt joka treenien jälkeen tuntunut että mulla on vaan kaikista mahtavin ja upein koiru <3 Vähänkö tekis kyllä jo mieli kisaamaan!
Vensukan kanssa sujuu myös ihan kivasti, mutta vieläkin samat asiat selvästi haasteena. Keppeihin haluaisin ihan toooosi paljon enemmän nopeutta ja varmuutta, mutta ajan kanssa ja hiljaa hyvä tulee. Vähän joutuu vaan aina jännäilemään keppejä kisoissa. Ei kivaa :(
Irtoaminen on sen sijaan spitzillä alkanut jo kehittymään, mutta vieläkin sillä saralla on työskenneltävää :) Kolmen suora-harjoitus sujuu jo hyvin ja olenkin alkanut suunnittelemaan erilaisia variaatioita siitä, jottei käy liian helpoksi :)

Tässä vielä viime viikon maanantailta treenipätkää. Pientä huolimattomuutta on paikoin, mutta pääasiassa suhteellisen sujuvaa mielestäni.


11. kesäkuuta 2012

Ohjausopas: jaakotus ja vastakäännös

Kun valssit on nyt pyöritty, sekoitetaan pakkaa entisestään, ja otetaan mukaan jaakotus ja vastakäännös.
Mitä?
Jaakotuksessa ja vastakäännöksessä ohjataan koira hypyn yli, ja otetaan se samalla kädellä vastaan siivekkeen toiselta puolelta. Tämä eroaa peruskäännöksestä siten, että koira on hetkellisesti ohjaajan selän takana. Tässä video jaakotuksesta. Tosin täytyy sanoa, että kun nopsaan kisojen sivussa kuvasi, niin suoritus ei ihan täydellinen ole.. idea kuitenkin ehkä selvinnee :D



Miksi?
Jaakotuksen ja vastakäännöksen tarkoitus on saada koira kääntymään mahdollisimman tiukasti. Nämä käännökset usein myös estävät koiraa hakeutumasta "ansaesteille", sillä käännös on hyvin vahva ja selkeä koiralle. Näillä käännöksillä saa usein myös paljon etumatkaa.
Milloin?
Tiukka käännös, ( 90 astetta tai yli)
Ohjaaja on esteellä ennen koiraa
Mahdollisesti ansaeste
Miten?
Jaakotuksessa ohjaaja saapuu esteelle koiraa ennen ja hidastaa omaa juoksuaan. Ohjaaja valmistelee käännöstään hyvissä ajoin ohjatessaan koiraa esteelle. Ohjaajan kannattaa tässä kohtaa myös siirtää painopistettään alaspäin, joka hidastaa koiraa ja auttaa sitä rytmittämään oman ponnistuksensa. Tämän jälkeen ohjaaja jatkaa matkaa kohti seuraavaa estettä.

10. kesäkuuta 2012

Venlan kisaviikonloppu

Perjantaina Venla pääsi starttaamaan Kirkkonummella. Kisapaikalla pikkuspitz oli jotenkin todella rauhallinen ja nuutuneen oloinen, en tiedä mikä mahtoi olla väsymyksen syynä. Istuskeli vain ja töllötteli ympäriinsä. Noh, radalla väsyä ei sitten enää näkynytkään onneksi, vaan heti ensimmäisen esteen jälkeen Venla karkasi puomille. Se siitä nollasta sitten :D keskirata meni kuitenkin sujuvasti, mutta lopussa alkoi oma keskittyminen alkoi herpaantumaan. Hämmentävää menoa kaikin puolin, mutta päätettiin sitten yhdissä tuumin ottaa sunnuntaina parempi startti Janakkalassa.

Sunnuntaina Venla olikin taas oma ihana pirtsakka itsensä. Vähän tosin tuli Janakkalaan kiire, kun en ihan muistanut että se on niin kaukana :D Perille kuitenkin selvittiin ja Vensu pääsi starttaamaan lähtönumerolla 1. Rata oli profiililtaan todella suoraviivainen, juuri sellainen mukava sunnuntai-aamun rata. Venla suorittikin sitä vauhdilla ja todella nätisti, tosin vähän lopussa rupesi itseä jännittämään, kun kontakteja rakastava spitz vilkaisi A:ta keppien sijaan. Melkein loppuun asti selvittiin puhtaasti, mutta keinulla Vensu sitten päätti leikkiä mäkihyppääjää.. Todella harmillista, kun Venla on niin kontaktivarma koira muuten.. Luuli vissiin keinua sitten puomiksi. Tässä kuitenkin tämä rata:


Vaikka keinulla "hieman" lenneltiin, sijoittuimme Venlan kanssa toisiksi. Aika oli spitzillä todella hyvä :) Ykkösistä vain yksi aussi ja kerter olivat nopeampia, eli kyllä spitz osaa juosta!
Hieno ruusuke :)

25. toukokuuta 2012

Ohjausopas: Valssi

Tällä kertaa vuorossa olisi valssi, joka on monille se tuttu ja turvallinen. Valssissa kuitenkin on monen monta asiaa, joihin täytyy kiinnittää huomiota. Se ei siis olekkan niin helppoa, kuin miltä aluksi näyttäisi.

Mitä?

Valssissa ohjaaja vaihtaa puolta koiran edessä siten, että rintamasuunta kääntyy koiraa kohti. Tällöin ohjaaja pystyy näkemään koiransa koko ajan.

Miksi?

  • Puolen vaihtaminen
  • Koiralle erittäin selkeä
  • Nähdään koira koko ajan
  • Mahdollisuus kääntää koiraa tiukastikkin

Milloin?

  • Puolen vaihtaminen
  • Mahdollisuus irrottaa koiraa tai olla sen edellä.
  • Tiukka käännös
    • Ohjaajan linja ei ole suora (vertaa persjättöön)

Miten?

Oikeaoppinen valssi suoritetaan vain kolmella askeleella (tässä kohtaa voi sitten ihmetellä, mistä nimitys mahtaa tulla). Jotta koko käännös pystyttäisiin tekemään, on tärkeää kiinnittää huomiota polvien joustamiseen: muuten on äkkiä nenällään.
Ensimmäinen askel on valssissa painava ja matala, ja se suunnataan kohti koiran ponnistuspaikkaa. Toinen askel on jo korkeampi, ja jo siinä lähdetän kohti seuraavaa estettä. Valssi kohdistuu aina esteeltä esteelle. Tällöin ylläpidetään ohjaajan kannalta mahdollisimman optimaalista linjaa, ja koira tietää koko ajan, minne ollaan matkalla.
Valssi on ajoissa, jos se on valmis jo ennenkuin koira ponnistaa. Tällöin koira tietää, mihin suuntaan ollaan jatkamassa, ja osaa valmistella hyppynsä sen mukaisesti.

Harjoittelu

Valssia kannattaa harjoitella mahdollisimman paljon ilman koiraa, ja vaikka ilman esteitä. Laske valssiharjoituksissasi aina kolme askelta, ja ohjaa mielikuvituskoiraa. Vaikka naapurit saattavat hieman ihmetellä pihalla pyörähtelevää agilityharrastajaa, niin enemmän on aina enemmän ja harjoitushan tekee mestarin!

Tässä vielä kuva 360asteen valssista joka tehdään suoralla linjalla :) Tsemppiä pyörimisiin!

18. toukokuuta 2012

Ohjausopas: Takaakierto

Hieman aikataulusta myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Takaakierto siis käsittelyssä.

Mitä?

Takaakierrossa koira (yllättävää kyllä) kiertää esteen. Takaakiertoja on kahden laisia, niitä joissa ohjaaja on sillä puolella estettä, johon koira laskeutuu, ja niitä, joissa ohjaaja on sillä puolella estettä, josta koira ponnistaa.
Takaakierto ohjauksia on monia erilaisia, ja AgilityNerd on tehnyt niistä pienen listan. Sivustolla on myös videoita.


Miten?

Takaakiertoon lähetyksessä ohjaavan käden puoleinen jalka astuu askeleen eteen, ja joustaa, jolloin liikkeestä tulee sulava ja selkeä. Eli jos este kierretään oikealta puolelta, oikea käsi ja jalka ovat edessä. Hyvä paikka takaakierto-ohjaukselle on siivekkeen sisimmäisessä reunassa. Tähän kohtaan jalka siis astuu. Jos jalka astuu siivekkeen ulkoreunaan, ei koira näe estettä ja sen suorittaminen vaikeutuu. Jos ohjaus taas on liian keskellä, tulkitsee koira sen herkästi siten, että hyppää riman suoraan ilman takaakiertoa.
Rintamasuuntaa on myös hyvä pohtia takaakiertoa tehdessä. Jos on tarkoitus tehdä takaakiertovalssi, on yksinkertaisinta, että rintamasuunta on esteen suuntaisesti (eli siis olkapää estettä kohti), ja jalka astuu siivekkeen suuntaisesti. Tästä asennosta pääsee ohjaamaan valssin helposti, sillä kun jalka joustaa takaakiertoon, saa ylöspäin ponnistaessaan liikkeeseen paljon voimaa ja nopeutta.

Harjoittelu?

Takaakiertoja on äärimmäisen helppo harjoitella. Melkeinpä mikä tahansa; puu, keittiöntuoli tai tolppa kelpaa esteeksi takaakiertoharjoitteluun. Koiraa lähetetään kiertämään este, ensin läheltä, sitten askeleen kauempaa, askeleen kauempaa ja askeleen kauempaa. Hyvä harjoitusta on myös, jos jostain löytää esim kaksi lähekkäin olevaa puuta, ja lähettää koiraa vuoronperään kiertämään näitä, esimerkiksi kahdeksikon mallissa. Mitä kauempaa koiraa pystyy lähettämään, sitä parempi! Tällainen harjoitus vahvistaa myös muuta koiran irtoamista, ja tällöin myös nopeutta.

2. toukokuuta 2012

Ohjausopas: Takaaleikkaus

Elikkä toisella treenikerralla siirrytäänkin persjätöistä takaaleikkauksiin!

Mitä?

Takaaleikkauksessa koira lähetetään esteelle, ja ohjaaja vaihtaa puolta koiran takana. Jotta takaaleikkauksia pystyy tekemään radalla, ja jotta niitä olisi järkevä tehdä, on koiran syytä osata irrota.
Tässä vielä suuntaa-antava video ohjauksesta



Miksi?

  • Puolen vaihtaminen
  • Takaaleikkaus voi kääntää hyvin vahvasti
  • Pystyy tekemään, vaikka koira olisikin edellä ( suomennos: jos omat jalat eivät olleet tarpeeksi nopeat)

Milloin?

  • Puolen vaihdos
  • Esteeltä pitää kääntyä
  • Koira on edellä

Miten?

Tärkeintä takaaleikkauksessa on sulavuus. Ohjaajan täytyy vaihtaa puolta samaan aikaan, kun koira lähetetään hypylle, sillä muutoin koira ei voi tietää käännöksestä, vaan kääntyy "väärään suuntaan" (tämä myös eräs syy, miksi takaaleikkaus suoralle putkelle on melko vaikeaa). Ohjaajan olisi hyvä päästä juoksemaan suhteellisen suoraa linjaa koko ajan, joka onkin yksi niistä syistä, miksi koiran on oltava edellä ennen takaaleikkausta. Jos koiran joutuu saattamaan esteelle, kääntyvät koirat yleensä "väärään suuntaan" hypyltä, sillä ohjaaja on ollut vielä kyseisellä puolella hypyn aikana. Lisäksi, jos ohjaaja joutuu saattamaan koiran hypylle, muuttuu juoksulinja huonoksi, sillä ohjaaja joutuu "kiertämään" hypyn.

Harjoittelu?

Koska takaaleikkaus vaatii aina koiralta irtoamista, ovat irtoamisharjoitukset paras tapa harjoitella persjättöä. Irtoamisharjoituksista yksinkertaisin on kolmen hypyn suora siten, että ohjaaja minimalisoi liikkeensä. Jos kolme hyppyä tuntuu liialta, voi harjoituksen aloittaa ensimmäisen hypyn takaa. Kun koira suorittaa itsenäisesti yhden esteen ja alkaa ymmärtämään homman ideaa, voidaan siirtyä kahden hypyn taakse ja siitä edelleen kolmen hypyn taakse.
Kun irtoaminen kolmella hypyllä alkaa sujumaan, voidaan takaaleikkaus yhdistää harjoitukseen. Koira lähetetään hypyille, ja itse juostaan mukana. Toisen ja kolmannen hypyn välissä ohjaaja kuitenkin vaihtaa puolta. Myös tässä harjoituksessa kannattaa olla alkuun palkka valmiina  kolmannen hypyn takana, jos koira ei ole kovin konenut takaaleikkauksissa. 


22. huhtikuuta 2012

Venlan ensimmäinen nolla

Venla sai 21.4.2012 Vantaalla ensimmäisen luvansa ! Hieno Venla!
Ensimmäisellä radalla nolla oli äärimmäisen lähellä, selvisimme toisiksi viimeiselle esteelle asti nollalla, mutta viimeisestä hypystä juostiinkin sitten ohitse. Noh, koe on oppimistilanne, ja tuo viimeisen esteen ohitus ehkä sai vihdoin viimein aivot tajuamaan sen keskittymisen ja tarkkaavaisuuden tärkeyden. Vasta kun viimeinen este on suoritettu, on rata suoritettu ja sinne asti pitää taistella.

Toisella radalla tämä ohitus sitten hieman näkyi ja oma ohjaus varovaista varovaisempaa, mutta nollalla läpi ja aikakin alittui roimasti :) Tuloksella sijoituimme toisiksi!!



20. huhtikuuta 2012

Ohjausopas: Persjättö

Kun pitkästä aikaa sain koulutettavakseni jatko-ryhmiä, päätin, että perusohjausten läpikäyminen on hyvä alku. Niitäkun ei voi ikinä harjoitella liikaa :) Ensimmäisellä kerralla teemana on persjättö.


Mitä?

Persjätössä ohjaaja vaihtaa puolta koiran edessä siten, että rintamasuunta ei käänny koiraa kohden kertaakaan. Ohjaaja vaihtaa puolta koiran ollessa siis koko ajan selän takana, josta tulee nimitys persjättö.


Miksi?


  • Puolen vaihtaminen
  • Vauhti pysyy
  • Oikein ajotettuna koiralle erittäin selkeä
  • Usein seuraavien ohjauksien toteuttaminen on helppoa, sillä ohjaaja on koiran edellä 
  • Ohjaajan ei tarvitse pyöriä, vaan pääsee juoksemaan koko ajan eteenpäin

Milloin?


  • Puolen vaihtaminen
  • Mahdollisuus olla koiran edellä
  • Loiva käännös tai ei juurikaan käännöstä

Miten?

Vaikka persjätössä koira jääkin selän taakse, on äärettömän tärkeää, että koiraa ei hukata. Ohjaajan pitää kääntää persjätössä yläkroppaansa niin paljon, että kykenisi näkemään omat kantapäänsä juostessaan. Radalla tämä tarkoittaa sitä, että yläkroppaa käännetään niin paljon, että koira nädään.
Persjätön on oltava valmis ennen kuin koira on ponnistamassa. Persjättö pitää siis aloittaa kun koira on vasta lähestymässä estettä. Hyvä sääntö on, että ohjaajan on nähtävä koko koiran hyppy kääntyneenä jo oikein päin. 

Harjoittelu?

Persjättöä, kuten muitakin ohjauksia, voi opettaa ilman esteitä helposti.

  1. Jätä koira odottamaan ja kävele itse poispäin
  2.  Pysähdy selkä koiraan päin jonkin matkan päähän. Jalat osoittavat menosuuntaan.
  3.  Käännä yläkroppaa siten oikealle, että näet koiran selkeästi
  4. Ojenna oikea kätesi kohti koiraa ohjaavaksi kädeksi
  5. Kutsu koira ja palkkaa oikealla kädellä (Muista, lelupalkka on palkkauksessa aina paras)

Koiran on tultava tällöin luoksesi ( tai ohi sinusta jos palkkaat pallolla) oikealta puolelta.
Toista harjoitusta molemmin puolin. Voit lisätä harjoitukseen myös liikettä siten, että et kutsu koiraa ollessasi itse pysähdyksissä, vaan juostessasi.

23. maaliskuuta 2012

Venlalle minikisaavien voitto epiksissä!

Sunnuntaina 18.3 suuntasimme Venlan kanssa epistelemään Purinalle, eikä voi muuta sanoa kuin että spitzissä on poweria!!
Venlan kanssa oli ihan mahtavan tuntuista mennä, ja ensimmäiseltä radalta saimmekin nollan tulokseksi. Niinpä seuraavalle kierrokselle otin tavoitteeksi, että mennään vaan niin kovaa kuin päästään. Tsemppaaminen tuotti tulosta, ja Venla teki todella hyvän ajan ja nollan, ja tuloksella saimmekin voiton.
 Kaikista iloisin olen kuitenkin siitä, miten irtoamisharjoitukset ovat tuottaneet jo pienessä ajassa tulosta! Toisen radan takasuoralla Venla ei kysele ollenkaan, ja se on sitä, mihin pyritään! Aivan mahtavaa, näitä harjoituksia jatkamme!!

6. maaliskuuta 2012

Torstain treeneissä viilattiin pilkkua

Piitkästä aikaa kouluttamassa! Tällaista puuhailtiin:


Kuva sinänsä on pientä hämäystä, että todellisuudessa tehtiin vain esteitä 1-13, sillä enemmän ajatuksenani oli unohtaa koko ajatus määrästä ja panostaa pelkästään siihen laatuun.

Esteille 1-4 löydettiin kaksi oikein toimivaa ohjausratkaisua
  • Ohjaaja odottamassa koiraa esteiden 1 ja 2 takana, ja 3-5 esteiden ohjaaminen vasemmalta puolelta. Tässä erityisen tärkeää oli, että ohjaaja on melkein A:n luona odottamassa: muutoin joutuu väistämään estettä 3 ja vetäisee koiran pois muurilta.
  • Persjättö väliin 3-4. Tämä tuntui itsestäni kaikista toimivimmalta ratkaisulta. Tärkeintä persjätössä on, että se on valmis jo kun koira hyppää. Koiralle ei siis missään vaiheessa saa olla epäselvää, minne ollaan menossa. 
 Esteille 6-10 omasta mielestäni paras vaihtoehto on, että ohjaaja jättää koiran suorittamaan A:n itsenäisesti ja itse siirtyy esteen 7 oikealle puolelle (elikkä esteen 8 puolelle). Este 7 ohjataan melko kaukaa, jotta ohjaaja saa hyvän vauhdin ja pystyy suorittamaan persjätön väliin 8-9. Jos ohjaaja jää varomaan ja varmistelemaan estettä 7, on varmaa, että myöhässä ollaan! Tässäkin tärkeää muistaa persjätöstä se, että sen on oltava valmiina ennenkuin koira laskeutuu hypyltä 8. Jos persjättö on hyvissä ajoin valmiina, voi väliin 9-10 tehdä kauniin valssin.

Muistutan vielä kaikkia, että älkää ajatelko "voi ei en kerkeä". Päättäkää, että kerkiätte, suunnitelkaa huolella mitä teette ja miksi teette. Sen jälkeen, tehkää se :D

Hyvin suunniteltu on jo oikeastaan tehty

Nyt on kyllä hyvä fiilis! Jotenkin sellainen olo, että jokin on loksahtanut paikoilleen. Tästä en niinkään syytä sitä, että olen kerennyt ehkä tavallista enemmän kentälle viimeakoina, vaan sitä, että olen analysoinut tekemisiäni entistä tarkemmin. Väitänkin, että kehityksestä maksimissaan 20% tapahtuu koiran kanssa tehdessä, loput 80% pään sisällä.

Viivin kontaktiprojekti edistyy hyvää vauhtia. Viime kontaktitreenissämme aloitimme tekemällä pelkkää alastuloa, jotta asia muistuisi mieleen, tämän jälkeen teimme kokonaista estettä, ja lopuksi vielä muutaman aidan ja vauhdin kautta. Puomilla siis kaikki tämä sujui jo, A:lla on vielä hieman enempi hommaa.
Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä pieni videopätkä Viivin kontakteista
Ideana tässä harjoituksessa oli, että pysyisin kokoajan Viivin takana, jolloin annan itse mahdollisimman vähän vinkkejä oikeasta paikasta. Epävarmuutta on vielä, mutta suunta on oikea! Viivi esimerkiksi loppuenlopuksi päätyy aina oikeaan paikkaan, vaikka matkalla epäröisikin.

 Venlan kanssa irtoaminen ja estehakuisuus on tärkein kehitettävä tällä hetkellä, joten sitä käytiin taas treenailemassa radanpätkän merkeissä.
Venlan kanssa tiemme alkuun esteitä A B C namialustan avulla. Tämän jälkeen aloimme tekemäään ihan koko rataa, mutta siten, että aina välillä radalla olikin namialustalla nami odottamassa. Tavoitteena oli siis lyhyitä, onnistuneita ja ennenkaikkea huolellisia radanpätkiä, ja palkka jostain muualta kuin kädestä. Itselleni lupasinkin, että tästä eteenpäin, ei Venla enää saa yhtään namia kädestä: aina heittämällä tai namialustalta.

Viivin kanssa tällä radalla tavoitteena oli onnistuneet, hyvin ajoitetut käännökset. Juoksemalla ei tällä radalla voi olla yhdessäkään kohtaa myöhässä, joten käännöksiin pystyi todella panostamaan ja tekemään niistä sulavia. Haastavin kohta itselleni oli esteet 7-9. Hyppy numero 8 tahtoi aina jotenkin tulla hypätyksi kohti väärää putken päätä, kunnes tajusin, että itse täytyy lähteä nopeammin liikkeelle estettä 9, jotta en seiso ihan edessä.

Viivin kanssa tuntuu, että talven aikana olemme ottaneet huimia harppauksia eteenpäin! Tässä Viivin tekemistä Oreniukselta keskiviikkona:







20. helmikuuta 2012

Maanantaitreenailua

Nyt kun on vielä päiviä vapaana, täytyi käyttää aika hyödyksi ja suunnata treenailemaan! Erityisesti halusin treenata Venlalla irtoamista ja Viivillä kontakteja, joten erityisen kimurantille radalle ei ollut tarvetta.

Aluksi hallilla tehtiin Viivin kanssa kontakteja. Puomista suoritimme aluksi pelkkää alastuloa, muistutukseksi, mutta siirryimme tekemään myös kokonaista puomia. Viivi toimi todella upeasti! Puomilla oli vauhtia, mutta myös varmuutta, vaikka itse pyrin juoksemaan mahdollisimman paljon sivuille ja jäämään taakse, jotta oma liike ei tarjoaisi suuria helpotuksia, ja näkisin, miten Viivi todella suorittaa.
Aivan täysin varma Viivi ei kuitenkaan vielä jos minä jään taakse, vaan laittaa etutassut sivusta maahan. Kun kuitenkin palkka tulee vain eteen tiettyyn kohtaan, seuraaville kierroksille yleensä korjaa suoritustaan, ja laittaa tassut maahan vasta ihan lopussa. Onneksi tämä ei ole niin vakava ongelma: asento on jo hallussa, nyt vaan vahvistamaan oikeaa paikkaa asennolle. Treeniä treeniä siis!
A:n kanssa tehtiin pelkkää alastuloa. Siinä Viivillä ei oikein ollut varmuutta, että mitä ihmettä piti tehdä, vaan koitti hyppiä sivuilta pois.  Pikkuhiljaa kuitenkin tajusi, mikä on homman idea, ja saatiin niitä onnistumisiakin. Jos itse olin edellä, oli tilanne helpompi ja melkein kaikki suoritukset onnistuivat.  A:ta en kuitenkaan viitsi ihan yhtä paljon toistella kuin puomia, koska siinä koiran asento on huomattavasti vaikeampi. Sitä harjoitellaan siis pienissä pätkissä, mutta pyrin tekemään ainakin kolme pätkää per treenit. Jaksoteltu harjoittelu on aina hyvä asia!

Sitten itse rataan.


Venlan kanssa aloitettiin suoralla, eli esteet 2, 3 ja 4 namialustan kanssa. Tämä harjoitus toimi hyvin, ja Venla piti katseen koko ajan eteenpäin ja suoritti esteitä itsenäisesti. Vaikeutimme harjoitusta aloittamalla radan ihan alusta, eli suorittamalla esteet 1-4. Venla ei kuitenkaan oikein tainnut ymmärtää että radan piti olla vaikeampi, vaan suoritti varmasti ja puhtaasti joka kerta ! Loistava pieni spitz siis.
Venla pääsi lepäilemään ja vuoroon astui Viivi. Viivin kanssa vauhti nousee aika hurjaksi tällaisillä radoilla, mutta se on vain hyvä asia ! Lisäksi taas sai itselleen muistutuksen, miten taitava Viivi todella onkaan :) Rataa harjoitellessani pohdiskelin, että 6-esteelle paras ohjaus saattaisi olla pakkovalssi, eli jäisi itse esteen "taakse" keskikentän puolelle ohjaamaan koiraa, jolloin ei olisi ainakaan renkaan edessä. Ongelmaksi kuitenkin jää se, että miten sinne menee, sillä takaaleikkaus 4-esteelle voi kääntää koiran vääräänpäähän putkea. Siispä hylkäsin pakkovalssi-ideani ja vaihdoin sen tavalliseen takaakierto-valssi yhdistelmään, vaikka nytkun kotona ajattelee, olisi kohtaan sopinut myös saksalainen, joka on meidän harjoittelulistallamme :D
Viivi kuitenkin oli radalla niin vikkelä, että ehdin juuri ja juuri juosta 3-hypyn ohitse kun Viivi sujahti jo putkeen. Siispä pakkovalssi pääsikin käyttöön! Jee!

Venlakin pääsi suorittamaan rataa, mutta aivan yhtä vikkelä spitz ei ollut kuin bretoni. Rata sujui itsessään ihan mukavasti, mutta hieman sitä turbovaihdetta jäin kaipailemaan, joten lopuksi teimme vielä alun irtoamistreeniä.
Kepit yllättivät minut täysin. Niitä ei olla vähään aikaan taas treenattu, joka voi olla syynä siihen että Venla ei suostunut pujottelemaan loppuun ollenkaan. Toinen mahdollinen syy on väsy, joka saattoi jo vähän haitata treenien loppupäässä. Noh, ei siinä muu auttanut kuin ruveta kiinnittelemään ohjureita ja laittaa namialustan keppien päähän. Ohjureiden kanssa kepit onnistuivat ja Venla pujotteli oikein nopeasti omasta liikkeestäni huolimatta. Keppitreenejä on siis jatkossa luvassa!

Pakko vielä laittaa tämä kuva, sillä Venlan tämänpäiväisestä tekemisestä tuli tämä niin mieleen :D

 



9. helmikuuta 2012

Ulkona on kylmä!!

Ulkona on tällä hetkellä niin kylmä, että sinne ei oikein uskalla mennä. Kun on kaksi aktiivista koiraa, ja halliin ei pääse treenaamaan, pitää keksiä kaikennäköistä kotitreeniä, että huonekalut säilyisivät ehjinä.

Viivin kanssa ollaan kontakteja harjoiteltu tuttuun tapaan kontaktilaudan avulla. Edistystä tapahtuu jatkuvasti ja kun pakkaset hieman hellittävät, olisi tarkoitus siirtää kotona opittu ihan oikealle esteellekin.

Venlan kanssa taas lähdimme harjoittelemaan estehakuisuutta ja irtoamista. Kun koira saa rohkeutta irrota, se ei enää kysele ohjaajaltaan niin paljoa "mikä este", vaan uskaltaa juosta vauhdikkaammin jolloin radan tekemisestä tulee myös sujuvampaa. Uskon, että estehakuisuutta tulee myös ajan kanssa, mutta ikinä sitä ei voi harjoitella liikaa!

Kun rakentelin Venlalle hyppyjä olohuoneen lattialle, tuli ihan mieleen, kun lapsena rakentelin kissoille esteratoja ja huiskilla yritin houkutella kissoja sitten kiipeilemään niitä. Venla onneksi on vähän helpommin suostuteltavissa! Venlan rata koostuu kahdesta hypystä, elikkä harjanvarsista ja minimaalaustelineistä (Ikeasta joskus ostettu, ovat todellisuudessa valokuvatelineitä.) sekä harjanvarsista.

Esteitä on kaksi peräkkäin, ja niiden päässä targetti. Itse seison Venlan vierellä tai takana, ja kehotan "eteen", jonka jälkeen Venla juoksee kenguru loikilla esteiden ylitse syömään namin. Välillä olen harjoitellut myös lelulla. Kun Venla ponnistaa toiselle hypylle, heitän lelun. Tämän huono puoli on se, että ajoitus on todella tärkeää: jos lelu tulee myöhässä, koira tulee helposti epävarmaksi.

Tänään lisäsimme hommaan hieman haastavuutta. Venlan piti joko kiertää ensimmäinen hyppy, ja sen jälkeen vasta juosta suora, tai sitten lähtö oli aivan sivussa. Ajatuksena tässä minulla oli, että Venla ei pysty suoraan juoksemaan vaan kipolle syömään namia, vaan hommaan tulee vähän enemmän ratamaisuutta. Näitä toistoja teimme kuitenkin huomattavasti vähemmän, kuin tuota suoraan juoksemista, sillä ideana tässä kuitenkin on itseluottamuksen kerääminen.

Vinkkinä kokoan tähän muutaman harjoituksen, joita voi tehdä kotona.
  • Kontaktit
    • Kontaktit vaativat usein runsaasti toistoja, joita ei aina ehdi ihan oikeilla esteillä tekemään. Kontaktien harjoittelu kotona ei vaadi paljoa. Jos energiaa riittää, suosittelen askartelemaan vastaavan agilitylevyin kuin itselläni (löytyy Viivin kontaktiharjoitteluvideosta). Sen säilyttäminen on helppoa kaapintakana, ja saa otettua esiin nopeasti, kun harjoitteluinto iskee. Jos energiaa ei kuitenkaan ihan niin paljoa ole, käy harjoitteluun avuksi esimerkiksi sohvatyyny, pesuvati tai muu vastaava koroke, jonka päälle koira saa takajalkansa.
  • Kierrä-käsky
    • Tottakai on mukavempaa, jos esteen takaakiertoa ei aina tarvitse jännittää silmät kiinni toivoen parasta, vaan voi luottaa siihen että koira todella kiertää esteen. Tästä syystä kierrä-käskyä on hyvä harjoitella myös kotona. Avuksi riittää oikeastaan mikä tahansa esine, esim jakkara, jota koiran pitää kiertää, samalla kun ohjaaja kasvattaa etäisyyttä askel askeleelta.
  • Irtoaminen
    • Yhden tai kahdenkin hyppyesteen kyhääminen ei vie paljoa aikaa, mutta on hyödyllistä. Irtoamista voi toki harjoitella myös kierrä-käskyn tai kosketusalustan avulla. Pääasia on, että koira oppii, että aina ei tarvitse olla ohjaajan vieressä, vaan välillä voi työskennellä hieman etäämmällä.
  • Persjättö
    • Persjättö on monille ohjaajille haastava ohjausliike, minkä käyttö kuitenkin on sillointällöin hyödyllistä ja tarpeellista. Persjätön tekemistä helpottaa, jos koira osaa kunnolla hakeutua toivotulle puolelle. Jätä siis koirasi odottamaan etäälle, kävele eteenpäin selkä koiraa päin, ja kutsu sitä. Laske toinen käsi "ohjaavaksi kädeksi" ja palkkaa koira, kun se tulee tämän käden puolelle. Vuorottele oikeaa ja vasenta puolta.
  • Sylikäännökset ja poispäinkäännökset
    • Sylikäännökset ja poispäinkäännökset ovat helppoja harjoitella kotona, eivätkä vie tilaa. jätä koira odottamaan etäälle, kutsu se ja käännä sylikäännöksellä/poispäinkäännöksellä ja palkkaa heittämällä. Tällöin vauhti säilyy ja koira oppii helposti nämä käännökset, jotka auttavat pelastamaan monta rataa, joilla ohjaaja on myöhässä.
  • Temppuilu
    • Kaikenlainen temppuilu on hyväksi! Se parantaa koiran ja ohjaajan suhdetta, sekä opettaa koiraa oppimaan. Lisäksi on mukavaa, kun koira osaa naurattaa naapurin lapsia kierimällä tai sanomalla "moi".
Toivotaan että pakkaset hieman laskisivat ja päästäisiin kentälle treenaamaan "ihan oikeita" treenejä :)





Viivi lääkärissä


Tämän päivän on Viivi viettänyt Viikin pieneläinsairaalassa: ensin neurologilla, sitten röntgenissä ja sitten vielä magneettikuvauksissa. Meillä on jo pitkään ollut puhetta, että Viivin selkä tutkittaisiin, kun sen kanssa on aina jotain pintä kränää, ja nyt sitten lopulta se aika varattiin.
Viivi oli aamulla ihan innolla menossa lääkärille, töpöhäntä vain vipatti. Mieliala kuitenkin muuttui kun hoitaja ja lääkäriharjoittelija alkoivat suorittamaan perustutkimusta. Viivi reppana vapisi, läähätti ja yritti paeta paikalta. Onneksi olivat sitten sen verran kilttejä että päättivät ottaa verikokeet myöhemmin kun on rauhoitettu, kun Viiviä niin kovasti pelotti.
Neurologin tutkimuksissa Viivi  pärjäsi sitten oikein hyvin, vaikka toki vieläkin oli peloissaan. Neurologi laittoi Viivin tekemään kottikärrykävelyä, pomppuiluja ja muita liikkeitä, ja Viivi suoriutui niistä kaikista mallikkaasti.
Neurologin tutkimusten jälkeen Viivi matkasi röntgeniin. Siellä havaittiin, että kahden nikaman välissä on rako, vaikka niiden kuuluisi olla yhdessä. Tämän vuoksi Viivi jatkoi vielä magneettikuvaukseen.
Magneetti kuvissa havaittiin lievä välilevytyrä ja että välilevy on rappeutunut.
Koska löydökset kuitenkin olivat lieviä, lääkäri ei uskonut, että ne aiheuttaisivat suoraan Viivin selkävaivoja. Siispä lisää vain lenkitystä, jumppailuja ja hieromista.
Tärkein asia meille kuitenkin on, että mitään vakavaa ei löytynyt ja agilityakin saamme harrastaa niin paljon kuin haluamme :)
Nyt Viivi saa pötkötellä kotona ja lepäillä, sekä syödä vähän herkkuja!

16. tammikuuta 2012

Venla aloitti kisauran, Viivi kontaktiharjoitukset

Aloitetaan tärkeimmällä: Pienen pieni spitz on aloittanut nyt kisauransa! Lauantaina 14.1 lähdimme aamulla varhain, ennen kuutta ajelemaan pitkin liukkaita teitä Hyvinkäälle ja täytyy sanoa, että ei kyllä nukuttanut, niin innoissani olin! Kunnian tuomaroida Venlan ensimmäiset startit sai Leena Rantamäki-Lahtinen ja rataprofiilit olivat oikein sujuvia ja mukavia.


Ensimmäisestä startista onnistuimme tekemään ratavirheettömän suorituksen! Itseäni kuitenkin sen verran jännitti, että Venlan vauhti ei ihan huipussaan ollut ja kontakteillakin aikaa kuluttelimme, joten tuloksena noin kahden sekunnin yliaika. Tällä on kuitenkin hyvä aloittaa, ja vaikka radan jälkeen hieman yliaika harmitti, kun sen olisin pystynyt helposti kitkemään itse pois kirittämällä ja nopeammilla kontakteilla, niin nyt jälkikäteen ajateltuna oli ihan hyvä kontaktitreenin kannalta suorittaa ne huolellisesti kisatilanteessa.
Ohjaukseni ei ollut parasta mahdollista, melkoisen tönkköäkin paikoin, mutta kai sen voi laittaa kisajännityksen piikkiin!


Toisella radalle vauhti oli jo huomattavasti kovempaa ja siinä tosi kovalla tsemppimeiningillä painettiinkin täysiä ! Harmillisena se, että omat jalat eivät kerenneetkään varmistamaan yhtä hyppyä, joka oli ennen keinua, ja Venla suurena kontaktien ystävänä karkasi keinulle ennen aikojaan. Tulos siis HYL.

Kolmannelle radalle lähdettiinkin sitten uudestaan hakemaan vauhtia, ja täytyy sanoa, että sellaista turbobuustia en ole Venlasta aikaisemmin löytänytkään! Matto tosin oli sitten liian liukas ja ohjaaja hämmentynyt, joten yhdeltä aidalta kielto ja kepeiltä sitten muutama virhe. Vauhtiin pitää silti olla tyytyväinen!

Hyvinkään kisa-alustana on keinonurmimatto, joka on jo tullut kuuluisaksi liukkautensa vuoksi. Myös Venla liukasteli reilusti: ensimmäisellä radalla kaatui kahdesti kepeillä, toisella suditti paikoin ja kolmannella radalla, kun vauhti oli kaikista nopeinta, ei tassut pitäneet enää ollenkaan kiinni pohjassa.



 Viivin kanssa käytiin keskiviikkona tuttuun tapaan Oreniuksella treenailemassa. Radalta jätettiin kontaktit kokonaan pois, sillä niitä teemme tällä hetkellä vain kotona. Täytyy taas trodeta, vaikka monesti olen sen todennutkin, että pätkissä tekeminen auttaa kumman paljon oman tekemisen laatua! Kaikenkaikkiaan jäi treeneistä hyvä fiilis! Hieman vielä terävyyttä hiomaan käännöksiin ja omaan ohajaukseen ylipäätään, ja paaaaljon paaaaaljon etupalkkaa (josta Tuija huomauttikin :) ) niin hyvä tulee! Sekä tietysti ne kontaktit !



Kotona olemme nyt siis ahkerasti treenanneet kontakteja. Kuten aina, tässäkin asiassa agility on välineurheilua, joten askartelin kontaktilevyn, jota voi sitten pitää sohvan tai tyynyjen päällä olohuoneessa. Levy koostuu IKEAn hyllylaudasta (hinta 2e), kahdesta eteismatosta (yhteensä 2e) ja runsaasta määrästä ilmastointiteippiä ja kaksipuoleistateippiä. Tällä levyllä teemme sitten harjoituksia päivittäin, ja kehitystä on jo nyt tapahtunut huimasti!
Tässä pieni tilannekatsaus, miten me kontakteja treenaamme. Tästäkin kiitos Tuijalle, joka on oikein huippu kontaktivalmentaja!

 Tarkoituksena on siis, että Viivi hakeutuu oikeaan kohtaan sijainnistani ja puuhailuistani huolimatta, ja pysyy siinä niin pitkään, kunnes saa sanallisen vapautuskäskyn. Ensimmäisessä videolla näkyvässä harjoituksessa seison liikkumatta takana antamatta Viiville yhtäkään vihjettä liikkeen avulla. Tämä on Viiville vielä melko vaikeaa, mutta pikkuhiljaa on jo alkanut keksimään oikeaa paikkaa. Toisessa harjoituksessa kävelen eteenpäin pysähtymättä, joka on huomattavasti helpompaa, sillä liike vahvistaa oikeaa suuntaa.

Vapautuksessa käytän apuna targettia, jossa on namia, tai palloa. Viivi saa poistua hakemaan namit taikka pallon, kun katse on edessäpäin, eikä minussa. Tämä auttaa esteiden havainnoinnissa radalla, kontaktin itsenäisyydessä ja myös radan suorittamisessa.

Kontaktitreenit ovat kuitenkin vielä alussa, mutta harjoitukset jatkuvat!

 Lisää talvisia kuvia Viivistä ja Venlasta löytyy osoitteesta: pikkumarin.kuvat.fi !