9. joulukuuta 2013

VENLASTA AGILITYVALIO!

Eilen se sitten tapahtui: Venla malttoi lähdössä mutta silti juoksi radalla! Radalta tulokseksi nolla jolla yllettiin toiselle sijalle. Tämä tarkoitti myös kolmatta sertiä, joten Venlasta tuli Agilityvalio! Hieno pieni spitz, tai tuomarimme Esa Muotkan sanoin: hieno pieni orava!

Montakohan kertaa kävin tätä tulostaulua katsomassa ennenkuin uskoin sertin todeksi! Ilmossa varmaan ihmeteltiin mitä ihmettä mä ravaan kokoajan tulostaululla..


Palkintojenjakoa :) Ohjaaja on niin tyytyväinen pienestä spitzistään


Pakollinen ruusukeposeeraus


Muuten viikonlopun saavutuksena 4x hyl ja yksi 10, mutta näistä ei välitetä vaan nautitaan nollasta ja valioitumisesta! On mulla kyllä maailman paras spitz!

3. joulukuuta 2013

Kamera + koiranpentu = mahdoton tehtävä?

"Kato näin mä istun nätisti"

"Anna jo se nami!"
Huomatkaa tarkkaileva Spitz kuvan reunassa :)

"Eikun ihan oikeesti, saisinko mä sen namin"

Ei vielä ihan rivi, mutta aika lähelle jo


Aina sitä sanotaan, että koiranpennun valokuvaaminen on erityisen hankalaa. Se tuli taas eilen selväksi kun yritettiin epätoivoisesti saada pikkuvauvasta kuvia. Ulkona on niin pimeää, että siellä ei saa kuvattua yhtään mitään, eikä kotonakaan oikein valoa tunnu riittävän. Leikkisästä pennusta oli lähes mahdotonta saada hyvää kuvaa! Toinen juttu oli se, että kun kuvat oli lopulta otettu ja siirretty tietokoneelle, tajusin että olisi ehkä hieman kannattanut Volaa siistiä :) Noh, tässä alla 10 viikon poseeraukset :)


Vola 10 viikkoa
Korkeus noin 26cm
Paino noin 3,8kg


Koko konkkaronkka. Vola on ainoa joka tajuaa minne kuuluu katsoa :) Viivin massu on vielä vähän kalju mutta parantuminen on hyvällä mallilla!


Oma lempparini kaikista päivän kuvista
Siinä ne on kaikki, V, V ja V


Kiitos sinnikkäälle apulaiselle :)


28. marraskuuta 2013

Ja sitten niitä olikin kolme! Eli tervetuloa joukkoon Vola!

Aina sillointällöin elämässä tulee eteen tilaisuuksia joista ei voi kieltäytyä vaikka mikä olisi!
Pikkuhiljaa pääsi tämä agilityharrastajille hyvin tyypillinen ikunen pentukuume kasvamaan siihen pisteeseen, että aloin suunnittelemaan pikkuisen koiravauvan ottoa. Suunnitelmissa oli, että sellaisen voisin joskus keväällä sitten ottaa mutta kuinkas kävikään :) Toissapäivänä meille muutti aivan hurmaava pieni herrasmies, Nappulavaaran Valon Valtameri, joka sai nimekseen Vola.

Volalla on tällä hetkellä ikää 9 viikkoa ja täytyy kyllä sanoa, että en ole näin hienoa pentua tavannut koskaan :) On reipas, hyväntuulinen ja leikkisä!

Viivi ja Venla ovat ottaneet tulokkaan yllättävän hyvin vastaan. Viiviä Vola seuraa mielellään ja voisikin sanoa että ovat hieman jopa jo kavereitakin :) Venla taas on tuttuun tapaansa varauksellinen eikä erityisemmin pennusta piittaa kunhan ei tule liian liki. Vola kuitenkin kuuntelee Venlaa hyvin ja väistää tarvittaessa.

Paljoa ei ole Volasta kuvia vielä kerennyt ottamaan, on se niin sähköjänis :) Niitä kuitenkin tulee varmasti  vielä napsittua :)

Vähän voisin vaikka levätä

Operaatio nisäkasvain ja sterilisaatio

Muutama viikko sitten huomasi poikaystäväni Viivillä mahassa oudon tummemman läikän. Viivin käytös ei ollut muuttunut lainkaan ja ei se länttiä kovasti aristellutkaan. Mietin pitkään vienkö Viivin lääkärille vai seurailenko tilannetta, mutta onneksi pääädyin varaamaan ajan, sillä läikkä osoittautuikin nisäkasvaimeksi. Viivistä otettiin heti samalla myös röntgenkuvat jotta saataisiin selvitettyä onko kasvaimia enemmänkin. Niitä ei onneksi ollut ja aika leikkaukseen voitiin varata heti seuraavalle viikolle. Viiville suositeltiin myös strerilisaatiota sillä se vähentää kasvaimien riskiä.
Vaikka aina kasvaimista paljon kuuleekin ja ne eivät kovin harvinaisia ole, en jotenkin ollut osannut edes ajatella että niitä voisi tulla Viiville. Viivillä on tällä hetkellä ikää 7,5 vuotta joten vanhasta koirasta ei ole kysymys. Oli kyllä niin pitkä viikko kun leikkausta odotin. Kasvaimen laadustakaan ei ennen leikkausta voinut mitään sanoa.

12.11 Viivi sitten kipitti eläinlääkäriaseman ovista sisään leikkausta varten. Leikkaus sujui oikein hyvin ja illalla sain noutaa pienen koirani kotiin. Ensimmäinen ilta kotona leikkauksen jälkeen oli aivan kamala, Viivi ei pysynyt kunnolla jaloillaan ja päässä olevaa töttöröä pelkäsi kamalasti :( Heti kotiin päästyään nukkui jonkin aikaa, mutta sen jälkeen sitten valvottiinkin yhdessä koko yö. Vaikka tiesi, että Viivin paha olo helpottaa seuraavina päivinä, oli se yö todella todella pitkä. 

Viivin mielestä töttöröhattu oli aivan typerä keksintö joten vaihdoimme sen haalariin melko pian. Se päällä Viivi sitten viihtyikin pari viikkoa eikä yrittänyt yhtään nuolla haavojaan. Muutoinkin paraneminen eteni todella hyvää vauhtia. Aluksi jouduttiin Viiville laittamaan pahvilaatikko jakkaraksi sängyn eteen kun ei suoraan päässyt loikkaamaan ja välillä aina halusi päästä sylissä sängyltä alas, mutta lopussa jo pääsi normaalisti hyppäämään. Lenkit jouduimme pitämään todella minimissä mikä varsinkin loppua kohden alkoi selvästi bretonia jo hieman tympimään, mutta silti upeasti jaksoi olla riehumatta.

Viivi päikkäreillä lempparilelunsa kanssa


Toissapäivänä käytiin ottamassa tikit vielä pois ja hyvin oli haava parantunut :) Vielä parempi tieto oli se, että kasvain oli hyvälaatuinen! Nyt siis pikkuhiljaa voidaan alkaa palaamaan kohti normaalia elämää ja käydä hieman pidemmilläkin lenkeillä, agility sen sijaa saa vielä hetken odottaa ja senkin jälkeen aloitellaan hieman kevyemmillä harjoitteluilla :)

Viivi kiittää kaikkia tsempanneita sekä myös Vallilan eläinlääkäriasemaa!

28. syyskuuta 2013

Liian pitkä hiljaisuus takana, blogin aktivoiminen talvea varten :)

Piiiitkä hiljaisuus ollut tässä blogissa, edellinen teksti on heinäkuulta!! Ei me kuitenkaan olla minnekkään kadottu vaan kovasti ollaan treenattu ja puuhattu vaikka kirjoittamaan ei ole ehtinytkään :)

Syyskausi on saatu päätökseen treenien osalta ja on aika siirtyä hallin lämpöön treenaamaan. Talvella meitä kouluttaa taas aivan lempparikouluttaja Niinu :) Jaan treenipaikan Viivin ja Venlan kesken puoliksi niin että joka toinen viikko treenaamassa käy Viivi ja joka toinen viikko Venla. Yhteinen ratatreenipaikka siksi, että haluan käydä joka viikko vapaatreenaamassa ja kaksien ohjattujen treenien ja kisojen lisäksi sille ei ole nyt kesällä riittänyt tarpeeksi aikaa. Perusteiden treenaaminen on kuitenkin huipputärkeää! Talven aikana on tavoitteena treenata hirmuisesti keppejä, kontakteja ja irtoamista!

Nollia ei meille Venlan kanssa ole vielä tälle kaudelle kertynyt kuin yksi ja ainoa, ja sekin on heinäkuulta! Nyt siis on aika tsempata ja ryhdistäytyä nollien osalta :) Seuraavan kerran kisaamme Kirkkonummella 5.10!

Eräs itselleni tärkeä nolla kuitenkin saatiin Piirinmestaruuskisoissa 8.9 joukkueradalla. I-HAH joukkue sijoittu piirinmestaruuskisoissa pronssille!! Hyvä me!! :) Itseäni harmittaa hirmuisesti etten kerennyt jäämään osalliseksi palkintojenjakoon kun oli kiire jo pitämään dobo-treenejä, mutta silti oli hienoa saada ensimmäinen joukkuemitalli!

Venla lähdössä radalle
Kuva Jukka Pätynen 



Venla pieni liito-orava A:lla
Ohjaaja juoksee rennosti eteenpäin luottaen koiraan ;)
Kuva Jukka Pätynen 

Mutta nyt, uusi kausi, uudet kujeet: Blogin olisi tästä tarkoitus taas aktivoitua :)

11. heinäkuuta 2013

TattisCupin radat!


Kuten jo aiemmassa kirjoituksessa kerroin, sain kunnian tuomaroida TattisCupin II-osakilpailun :)
Luokkina kisassa oli tosimöllit (vain 10 estettä, pelkkiä hyppyjä ja putkia) sekä möllit. Hallimme on pitkä, mutta ei kovinkaan leveä, mikä aiheutti hieman päänvaivaa ratojen suunnitteluun.

Tosimöllien rata näytti tältä:


Tosimöllit suoriutuivat radasta oikein hienosti! Mikäli radalla katsoi koiraa ja ohjasi huolella, pääsi oikein pitkälle (sama toki pätee radalla kuin radalla :D ). 8-hypystä juoksi jokunen koira ohi jos ohjaaja aloitti loppuspurttinsa ennenaikaisesti :) Eli siis: jokainen este huolella ja katse koirassa :)

Möllien rata näytti taas tältä:


Möllien rata alkoi makseilla ja kyseisessä luokassa ei hirmuisen paljon nollia tullut. Ehdin jo miettimään että tuliko tehtyä liian haastava rata, mutta onneksi medit ja minit sitten korjasivat tilanteen ja siellä kärkipaikoista alkoi jo olemaan ihan kilpailuakin :)
Mitään erityisen haastavaa radalla ei ole kunhan ohjaaja ei turhaa ala panikoimaan putkia puomin alla. Monet koirista juoksivat puomin ohi (Puomi oli kisoissa melko suoralla linjalla putkesta tultaessa). Tämä saattoi johtua siitä, että ohjaajat tulivat hyvin lähelle puomia odottamaan koiraa, ja sen jälkeen tekivät sivuliikkeen väistääkseen putkea. Kun koiran lähetti puomille hieman kauempaa, osasi se hakea sinne itse :)
11-hypyn jälkeen karkailtiin myös paljon puomille. Jos itse olisin rataa suorittanut, olisin ohjannut koiran seinän ja 11-hypyn välistä, enkä puomin ja 11-hypyn välistä. Mikäli kuitenkin valitsi puomin puoleisen reitin, täytyi osata lähteä ajoissa liikkeelle. Monet ohjasivat koiraansa liian pitkälle 11-hypyn taakse, jolloin koira luonnollisesti oletti, että matka on jatkumassa sinne.
Kiitos kaikille TattisCupiin osallistuneille! Ainakin itselläni oli hurjan hauskaa ! :)

7. heinäkuuta 2013

Kesälläkö mukamas kerkiää levätä? :D

Hieman on jäänyt blogin päivittäminen väliin, niin paljon on tapahtunut ja niin paljon on ollut puuhaa :)

Kun ohjatut treenit ovat kesätauolla, ollaan käyty hieman vähemmän treenailemassa ja työstetty lähinnä keppejä ja kontakteja. Venla on tehnyt nyt melkein joka kisoissa lentokeinuja. Aloitti sen kesäkuun lopussa Ojangossa, en tiedä olisiko jotain kummaa pelästynyt yms. Ollaan nyt kuitenkin varsinkin keinua vahvistettu treenatessamme.

PurinaOpeneissa ollaan myös käyty vierailemassa :) Venla pääsi kirmaamaan epävirallisesti ykkösten radoilla ja voitti molemmat radat hienoilla ajoilla :) Tosin toisen radan voitto oli hieman kyseenalainen sillä lentokeinu siinäkin oli :D Ykkösten ratojen lisäksi molemmat koirista pääsivät käymään myös virallisilla radoilla :) Viivi loikkasi tuttuun tapaansa kontaktit komeasti jo aivan ylhäältä, mutta tarkoitus olikin pitää hauskaa ja sitä meillä kyllä oli. Venlan radat virallisissa kaatuivat sitten pikkumokiin ja ohjaajan väsyyn (aivan liian kuuma!!). Nyt seuraavana maanantaina mennään yrittämään uudelleen virallisiin Venlan kanssa, josko silloin paremmalla keskittymiskyvyllä :)




Lisäksi aikaa on syönyt jonkin verran epävirallinen TattisCup jonka järjestimme Alexandra Lappalaisen kanssa :) Vaikka monien kisojen järjestämisessä olen ollut mukana, niin silti sen työmäärän muistaa vasta silloin kun kisat on viikon päässä :D Ensimmäinen osakilpailu mennä hujahti sujuvasti, nyt vielä toinen osakilpailu jäljellä. Siellä hoidankin sitten tuomarin virkaa :) Tervetuloa testaamaan radat :)

Laitan tähän vielä TattisCupin mainostekstin :)

Tervetuloa mukaan TattisCuppiin!
TattisCup on epävirallinen kahden kilpailun sarja mölleille ja tosimölleille. Kisat käydään Itä-Helsingin agilityharrastajien keinonurmipohjaisessa hallissa Helsingin Tattarisuolla osoitteessa Tuulilasintie 31B. 
Ilmoittautuminen alkaa kisapaikalla klo 17.15 ja radat alkavat klo 18. Tosimöllit aloittavat luokkajärjestyksellä maxi-medi-mini ja tämän jälkeen kisaavat möllit järjestyksessä maxi-medi-mini. 
Tosimöllien radalla on vain tavallisia hyppyesteitä ja putkia. Radalla on noin 10 estettä ja hypyt ovat korkeuksissa 20cm - 30cm - 40cm. 
Möllien radalla ei ole keppejä, pöytää, keinua tai rengasta. Myös jo kisanneet koirakot saavat osallistua möllien radalle ja heidät palkitaan erikseen.
Etukäteen ilmoittautuessa startit maksavat 5e ja paikan päällä ilmoittautuessa 8e. Kaikki startit maksetaan paikan päällä. Toivomuksena tasaraha :) Ohjeet etukäteisilmoittautumiseen alla.
Etukäteisilmoittautumiset sähköpostitse osoitteeseen mari.makela@outlook.com. Mainitse viestissäsi: Nimi, Koiran nimi, koiran rotu, seura, kuinka monta starttia ja mihin luokkaan ilmoittaudut. Otsikoi viesti: "TattisCup 9.7.2013". Etukäteisilmoittautumiset viimeistään 8.7.2013.
Tervetuloa!!


Nyt TattisCupin II osakilpailun lisäksi on myös muuta jännitettävää, tosin tämä ei liity agilityyn. Saimme vuokra-asunnon Helsingin Vallilasta ja näillä näkymin muutamme sinne jo ensiviikolla! Hieman jännittää miten koirat suhtautuvat uuteen asuntoon ja miten uudet naapurit koiriin :)

18. kesäkuuta 2013

SM-kisat takanapäin

Pitkään odotetut SM-kisat ovat nyt takana päin ja koko tapahtuma oli kyllä aivan uskomattoman hieno, vaikka omat radat vieläkin harmittavat. Kiitos I-HAHn mahtaville kannustusjoukoille! Ei voisi parempaa seuraa edes kuvitella !


Lauantain joukkueradalla Venlalle 10 joka sisälsi yhden kiellon ja lentokeinun. Sunnuntain radalta hyl, kun oma jännitys otti vaan vallan ihan totaalisesti ja valssi muuttui peruskäännökseksi. En tiedä vieläkään miten ihmeessä siinä niin kävi, aikaa olisi ollut vaikka kuinka paljon tehdä valssi. Yhtäkkiä vain havahtuu siihen, että on väärällä puolella, jonka seurauksena panikoituminen ja koira väärään putkeen. Ei näin.. Uskon, että ei harmittaisi yhtään niin paljoa jos olisi tullut vaikka keppivirhe: silloin tietäisi että pitää treenata lisää keppejä. Nyt hyl johtui kuitenkin täysin omasta jäätymisestä ja se tuli kohdassa jonka tiedän normaalitilanteessa osaavani ihan milloin tahansa. Ja vaikka radalla oli paljon todella hyvää ja Venla oli aivan uskomaton, niin vieläkin harmittaa. Mutta kyllä tästä noustaan! Onneksi on pian MM-karsinnat ja sitä ennen aiotaan tyhjentää lompakko PurinaOpeniin.

Lauantain joukkuerata, tulos 10



Sirpa Saari



Sunnuntain hyppyrata, tulos hyl



10. kesäkuuta 2013

Jännittäää!

SM-kisat lähestyvät pelottavan nopeasti! Ajattelin että kirjoittaisin jonkun tekstin valmistautumisestamme SM-kisoihin mutta en pystykkään, alkaa jännittämään ihan liikaa! Niinpä tästä tekstistä tulee hieman tynkä :D

Venlan lähtönumero on sunnuntaina 122 joka tarkoittaa että lähdemme miltein heti rataantutustumisen jälkeen. Tämä osui siis meille paremmin kuin hyvin :) Lauantaina joukkueemme on numerolla 52.

Tuomari joka hyppyratamme tuomaroi ei ole itselleni ollenkaan tuttu nimi joka lisää jännitystä ennestään. Ei oikein tiedä mitä odottaa :S

Olen yrittänyt harjoitteluissa keskittyä aika paljon perus juttuihin. Hieman täyskäännöksiä, paljon irtoamista ja vauhtia sekä erilaisia keppikulmia. Mitään isompaa en kuitenkaan usko että enää tässä vaiheessa on tehtävissä, joten lähinnä sellaista "ylläpitävää" treeniä. Harmittaa vähän tämä kisatauko joka tähän nyt ennen SM-kisoja tuli. Olisi voinut vielä kyllä yhdet kisat sittenkin käydä. Ollaan nyt lähinnä tehty niin, että ollaan kipitetty hallille ja tehty ihan vain pieni treeni, 30-40 min. Aina en ole edes rakentanut rataa vaan ollaan tehty ihan yksittäisiä hyppyjä vaan ja niillä hiottu tekniikkaa. Ryhmätreeneissä kuitenkin on ollut ratapainotteisempaa.

SM-kisoissa nähdään!





26. toukokuuta 2013

VOITTONOLLA ja H-SERT!!!

Tänään se sitten tuli, meidän eka voittonolla kolmosissa!! Samallahan tämä tarkoittaa että pääsemme osallistumaan MM-karsintoihin Seinäjoelle!

BATn kisoissa siis oltiin tänään. Ekalta radalta tuli A:n alastulolta 5. Olenkin jo tiennyt että spitz hieman liian korkealta sen hyppää ja meillä onkin ajatuksena ollut että tuo wnb-pysäytyskontakti vaihdettaisiin juoksuun A:lla. Omasta mielestäni Venla kontaktin otti, mutta sen verran  ylhäältä että ei ihmekkään että virhe sieltä kolahti. Parempi olisi tehdä sen verran varmasti ettei jäisi mitään arvailun varaan.

Toinen rata olikin sitten hyppyrata joka sujui paremmin kuin hyvin!! :)Käännökset sujuivat, koira pysyi lähdössä ja itse en pahemmin ollut koiran tiellä. En kyllä siltikään olisi ikinä uskonut että rata sitten niin hyvin meni, että pääsimme sille korkeimmalle palkintokorokkeelle! Meinasi alkaa ihan itkettämään kun tuloksia katsoin ja viimeinen agirata menikin sitten ihan vaan vielä hyppyrataa fiilistellessä. Siltä keinulta virhe ja tulos 5.

BATn kisoissa on aina niin superkiva saada palkintoja! En tiedäkkään millä muulla seuralla olisi niin huiput palkinnot!

Tänään Venlan saalis: ruusukkeet, MUSC 10e lahjakortti (Maistuu sekä Viiville&Venlalle) ilmainen startti-lahjakortti, Hurtan viilennysloimi (sellainen hieno paksu!), Nutrolin-öljyä (tätäkin ollaan himoittu mutta en ikinä raaski ostaa) sekä suklaata! Venla ja ohjaaja kiittävät!!



En olisi ikinä uskonut, että vuoden aikana päästään näin pitkälle spitzin kanssa. Tänä SM-kautena on Venla noussut kolmosiin, saanut 2 agisertiä, 14 sm-nollaa ja nyt vielä tämän voittonollan! En voisi olla ylpeämpi tästä pienestä! Eilen juuri puhuttiin treenikavereiden kesken mm-karsinnoista ja sanoin että meillä ei voittoa ole eikä nyt tänä vuonna ainakaan luultavasti sitä tulla saamaan :D

Eilen oli muuten I-HAHn hallin avajaiset :) On meillä vaan ihan hirmuisen hieno uusi halli! Keinonurmikin on ihan parasta mahdollista laatua. Innolla odotan että päästään sinne treenaamaan Viivin ja Venlan kanssa. Meiltä on kotoa sinne matkaa alle 2km joten ei voi enää sitten laittaa treenaamattomuutta ajanpuutteen yms syyksi :D Avajaisissa oli skumppaa, kaikkia ihania herkkuja, ihan parasta seuraa ja ihmisagilityä joka sai kyllä kaikki nauramaan ihan kippurassa :)

Kun nyt muuten tämä kirjoitus on keskittynyt aika paljon Venlaan, niin pakko laittaa loppuun vielä pari kuvaa Viivistä ja pingusta ettei toinen tule mustasukkaiseksi ;)




Juokse pingu!! Viivi the pingunmetsästäjä iskee!!

19. toukokuuta 2013

Upea viikonloppu ja Venlalle jälleen tuplanolla!


Jos on oikein loistava viikonloppu takana niin edes maanantai ei harmita!! Lauantaina vetämässä doboa Lempäälässä, sunnuntaina AST:n kisoista Venlalle tuplanolla ja illalla saimme kuulla että olemme I-HAHn SM-joukkueessa!! :)


Lauantaina aamulla lähdin siis ajelemaan Lempäälään mukanani 11 dobo-palloa. Olisi voinut poliisisetä hieman ihmetellä jos olisi minut pysäyttänyt :) Matka sujui yllättävän nopeasti, olin ajatellut että pysähtyisin matkalla johonkin kahville yms mutta enpäs sitten malttanutkaan. Perillä vedin siis Lemmikkipalvelu Koiranpäiville Dobon tutustumispäivän kolmelle ryhmälle. Ihan mielettömän kivaa oli jumppauttaa kyseiset ryhmät joissa oli aivan loistavia koiria ja ohjaajia :) Kaikki koirat jopa pääsivät pallollekkin ihan alkutunnista jo! Rankan kuntoilun jälkeen käytiin vielä syömässä Ideaparkissa ja tehtiin sponsoroinnista virallista. Tästä eteenpäin tämä kisaa Lemmikkipalvelu Koiranpäivien liivissä :)

Sunnuntaina hieman kipein vatsalihaksin startattiin Venlan kanssa Espooseen kisaamaan. Tavoitteenamme on nyt loppukauden kisata jokainen rata kuin se olisi SM-rata. Aika usein tulee mentyä radalle sillä asenteella että on kolme mahdollisuutta. SM-kisoissa niitä kuitenkin on vain yksi ja muutenkin olisi hyvä opetella siihen että ihan jokainen rata on tehtävä niin hyvin kuin mahdollista. Espoossa oli ihan mielettömän kuuma! Aivan läkähdyksen partaalla oltiin, sekä minä että Venla. Radoilla kuitenkin kävi niin että kuumuus painoi omissa jaloissa ihan liikaa, mutta Venlan jaloissa ei tippaakaan! Spitz juoksi kovempaa kuin aikoihin ja saimme kaksi  0-rataa!! Ensimmäiseltä radalta sija 4 ja toiselta 2 :) On toi pieni pystykorva kyllä niin uskomaton otus! Omiin ratoihini en voi olla yhtään tyytyväinen, olin  myöhässä ja kömpelö, mutta Venlan suorituksista olen enemmän kuin onnellinen. Vielä pari viikkoa sitten ei olisi tuollaisilla ohjauksilla tullut kuin läjä kieltoja, mutta nyt Venlalla oli selkeästi itsevarmuutta ja se paikkaili virheitäni todella hyvin! Aina välillä näki että Venla miettii hypätäkkö vai eikö mutta joka kerta suoritti oikean esteen :) Jee!! Nyt siis tuplia on meillä 4 ja kaikenkaikkiaan sm-nollia 13

A-rata, jolta 0 ja sij 4

Palkintojenjako

Paaaljon ruokaa pienelle spitzille

Tänään aamulla kun heräsin, niin huomasin että seuran SM-joukkueet oli valittu!


Agilityn SM-kisojen joukkuekisassa 15.6. seuraa edustavat seuraavat koirakot: 
 Minit 
Henna Laaksonen & kääpin Kitri
Eveliina Eklund & shelam Tira
Mari Mäkelä & mittel Venla 
Paula Ropponen & kääpin Elvis
varalla Mika Kotala & borter Senni


Aivan mahtavaa että mahduimme näin hienoon joukkueeseen! Innolla jo odotan kisoja! Ensi lauantaina päästään vielä kisaamaan BAT:n kisoihin ja sitten vain odotellaankin SM-kisoja. Ekaa kertaa kisaan itse yksilökisoissa, jännittävää!

16. toukokuuta 2013

Annetaan koiralle tehtävä

Olen viimeaikoina hokenut tehtävä-sanaa ihan hirveästi. Tehtävällä tarkoitan sitä, että koiralle pitää antaa radalla suoritettava tehtävä, kertoa miten se tehdään ja miksi se tehdään niin. Käytännössä tämä tarkoittaisi:

Tehtävä: Hyppää hyppy
Miten: Älä hyppää pitkälle vaan käänny vasemmalle
Miksi: Koska seuraava este on tämä putki

Ensimmäinen taso on siis tuo tehtävän anto. Aloittelevat agilitaajat keskittyvät tehtävän antamiseen ja joskus sekin saattaa unohtua. Koiralle kerrotaan aina vain seuraavaksi suoritettava este, jolloin koiralla ei ole erikoisempaa tietoa siitä miten se tehdään ja miksi se tehdään niin.
Hyppy - Odotetaan että koira hyppää - Tässä - Odotetaan että koira tulee luokse - Putki - Odotetaan että koira suoritti putken
Kun tästä kehitytään, osataan antaa tehtäviä ajoissa mutta vieläkin edetään aikalailla este kerrallaan.

Seuraava taso on miten/miksi taso. Yhdistäisin nämä samaksi tasoksi, sillä aika paljon ne kattavat toisiaan. Jos kerrot koiralle jo ajoissa mikä seuraava tehtävä tulee olemaan, mihin suuntaan ollaan jatkamassa matkaa, koira yleensä pystyy itse keksimään miten edellisen esteen suorittaa. Toisaalta taas voi olla tilanteita joissa koira tekee mahtavan käännöksen vaikkei sillä olisi hajuakaan mihin ollaan seuraavaksi menossa.

Jos koira ei tiedä, mitä siltä vaaditaan, ei se voi antaa parastaan. Koira ei voi juosta täysillä kohti seuraavaa estettä jos ei tiedä (tai luule tietävänsä ;) ) mikä este on seuraavana vuorossa. Tässä kohtaa sitten astuu kuvioon koiran osaaminen. Itsevarma ja irtoava koira lukee rataa itse ja paikkailee ohjaajan virheitä tarvittaessa. Koira pystyy juoksemaan täysillä koska uskoo tietävänsä mihin ollaan menossa. Sen sijaan varovaisempi koira, kuten esimerkiksi Venla, hiljentää vauhtiaan ja ikäänkuin odottaa tietoa siitä mitä on tapahtumassa. 


Sori en nähny!

Tietysti on myös tärkeää opettaa koiralle mitä ohjaaja milloinkin ohjauksellaan tarkoittaa. Kun koira osaa lukea esim vippauksen hyvin, voi ohjaaja suorittaa sen paljon huolettomammin kuin tilanteessa jossa koira ei selkeästi ymmärrä mitä ohjaaja siltä haluaa.  Mitä paremmin koira osaa ohjauksia lukea, sitä enemmän koira sallii meille myös "virheitä". Rata ei välttämättä kaadukkaan kokonaan yhteen hieman väärin ajoittuneeseen valssiin. 

Agi.fi lehdessä oli juttua kiihdytyksen ja jarrutuksen opettamisessa. Venlan kanssa aloitammekin nämä kiihdytysharjoitukset heti kun mahdollista! :) Kun koira tietää, milloin ohjaaja haluaa sen kulkevan täysillä eteenpäin, ei tarvitse huolehtia siitä jääkö pitkällä loppusuoralla jälkeen :)

Lisäksi tässä tehtävä-ajatuksessa on hyvin keskeistä se, että ohjaaja myös luottaa koiraansa ja siihen että koira kyllä suorittaa tehtävän. Jos jäädään valvomaan että koira varmasti hyppää riman yli, ei miten/miksi-informaatiota pystytä antamaan.

Tällaisia pohdintoja tällä viikolla! Nyt vaan pitäisi saada itsellekkin nämä komponentit kuntoon. "Helpommin sanottu kuin tehty" tuntuu aika lievältä ilmaisulta :D

6. toukokuuta 2013

Kuusi starttia ja kaksi nollaa

Taisi olla Venlalle ensimmäinen kerta kun viikonlopun aikana startattiin kuusi kertaa! Hyvin spitz kuitenkin jaksoi painaa jokaisen startin täysillä :)

Lauantaina oltiin purinalla jossa oli meille uusi pikakisa-systeemi käytössä. Tämä tarkoitti sitä että ensin tutustuttiin kahteen rataan, sen jälkeen suoritettiin kaksi rataa. Ei välttämättä ollut ihan minun juttuni tämä tälläinen, ei pystynyt jotenkin keskittymään yhtään niin hyvin kuin normaalisti.
Ensimmäinen rata meni ihan näppärästi ja ensimmäisen kerran ikinä päätin tehdä takaaleikkauksen Venlan kanssa kisaradalla :) Pelotti että Venla kieltäisi koko pituuden jolle leikkasin, mutta spitz ei epäröinytkään lainkaan! Jee! Huono juttu oli se, että oletin takaaleikkauksen kääntävän Venlan tiukasti pituuden jälkeen. Pyh, spitz jatkaa suoraan eteenpäin ja kiersi takaa aidan joka piti suorittaa edestä. Hylätty rata siis, mutta ainakin yksi pelko voitettu! :)

Viikonlopun ensimmäinen hyppyrata:

Sisällä oli sitten hyppyrata, jolta 10. Alkurata sujui oikein hyvin, mutta lopussa jäin turhaan varmistamaan saksalaiseen jonka seurauksena tipahti rima. Tämän seurauksena sitten hieman fiilis lopahti ja näppäränä aiheutin itse venlalle lentokeinun. Ei näin!

Viimeiseltä hyppyradalta myös riman tippuminen ja hyl. Riman tipahtamiselle en oikein keksi syytä, mutta kyllähän niitä kompastumisia koirallekkin aina välillä voi sattua. Hylätty suoritus tuli huonosta takaakierto-ohjauksesta jonka seurauksena Venla suoritti esteen edestä eikä takaa.


Lauantaina ratojen jälkeen hieman harmitti, että nollia ei tullut. Kotona kuitenkin tajusin että kisat sujuivat loppuenlopuksi ihan loistavasti :) Venla meni täysillä, tehtiin takaaleikkaus, niisto, päällejuoksuja, saksalaista ja vaikka mitä. Vihdoinkin olen siis pääsemässä irti "kisaohjaus"-ajattelumallista ja uskallan ihan oikeasti ohjata koiraa!



Sunnuntaina kisat lähtivät sitten tulosten kannalta vielä paremmin käyntiin :) Heti ensimmäiseltä hyppyradalta 0 ja 2.sija! Venla meni vauhdilla ja oikeasti kerrankin voi olla rataan ja omaan liikkumiseen tyytyväinen :)



Myös toiselta radalta saimme nollatuloksen, tosin tällä radalla olisi ollut ohjauksessa vaikka kuinka paljon parannettavaa :D Ei siis ollenkaan niin sujuva rata enää kyseessä, vaan pakkovalssissa iski paniikki ja vedän ja vedän kunnes tajuan että koira on varmaan jo 1,5 m ohi esteen.. "hieman" aikaisemmin olisi siis pitänyt vapauttaa. Onneksi tyylipisteitä ei jaeta vaan nolla on aina nolla! :D

Viimeiseltä radalta tulikin sitten taas hyl. Olin suunnitellut tekeväni persjätön ennen putken "väärää päätä" mutta yhtäkkiä suunnitelma kesken radan vaihtuikin vetämiseen. Tuloksena se, että en tee oikein mitään ja koira juoksee putken väärin. Tämän jälkeen olisi vielä pitänyt tehdä niistopersjättö jotka ovat edelleen harjoittelulistalla. Myös se meni pieleen ja Venla kävi heiluttamassa keinua kun itse vielä olin ohjaamassa niistoa. Noh, aina ei voi onnistua, ja kyllähän tripla olisi jo ollut vähän liikaa ;) Hyvää tällä radalla: tehtiin taas takaaleikkaus ja se onnistui :) Jee!

Venla ei oikein tykkää palkintokuvista, mutta siitä huolimatta:
Venla ja palkinnot :)

2. toukokuuta 2013

Vappuepikset!!

Mikäs sen parempaa vappupuuhaa kuin kisata oman seuran kesken :) Meillä oli seuran talvikauden-päätöskisat ja ilma oli kyllä mitä parhain! Tarjoilut hoituivat nyyttärimeiningillä ja tarjolla olikin munkkeja, rosetteja, nakkikääröjä, simaa, karkkia ja vaikka mitä herkullisia juttuja (vaikka ne eivät ehkä ihan urheilijaruokavalioon kuulukkaan ;) )
Kisat alkoivat omalta osaltani tuomaroiden. Tuomaroin luokan pennut-tosimöllit-veteraanit. Radan vaatimuksena oli ettei se saanut sisältää kuin putkia ja muutaman hypyn. Tässä rata vielä tännekkin:


Tuomaroinnin jälkeen pääsin sitten itsekkin kisaamaan :) Venlan kanssa meidän ratamme päättyi hyllyyn kolmanneksi viimeisellä esteellä kun ajoitin huonosti valssin!! Muuten oli onneksi sujuvaa eikä pienistä välitetä :)
Viivin kanssa sitten taas kisaavien radalta 0 ja 2. sija :) Viivi otti siis kontaktit! Aikaa niille kyllä kului aika hirmuisen kauan kun Viivi hiipi ja hiipi, mutta eipähän ainakaan hypännyt :)

Viivi pääsi myös osallistumaan mölliradalle siskoni kanssa, joka riisenipentunsa kanssa on aloittanut agilityn. Viivi kyllä hieman Maijaa hönötteli ja virallisesti tulos olisi ollut hyl, mutta koska mölleissä ei ketään hylätä, niin Maija ja Viivi voittivat mölliluokan :D Luulin kyllä että Viivi olisi ollut kisan ulkopuolella mutta ei kai se ole niin vakavaa :)

Sitten oli pujottelunopeuskisa jossa Viivi tuli myös 2.sijalle. Kepit ovatkin Viivin lempparieste. Jäi kyllä hitusen kaihertamaan kun olen varma että Viivi olisi vielä päässyt lujempaa jos olisi pallolla vedättänyt ;) No, ei saa ruveta ahnaaksi ja ei kyllä huonolle hävittykkään :) Venla oli myös pujottelukisassa ja teki myös ihan hirmuisen hyvät kepit ja kovan ajan :) Tosi ylpeä olen molemmista pujottelijoista!

Päivän viimeinen kisa oli putkiralli :D Venla oli siinävaiheessa jo sen verran väsynyt että ei millään olisi halunnut lähteä sinne putkeen minne ohjattiin :D Viivi sen sijaan putkitteli hienosti ja pääsi kolmannelle sijalle!


Koska jokaisesta kisasta oli palkintojenjako, sai Viivi vierailla palkintopallilla neljä kertaa :D Nyt on sitten lelu ja namivarastot taas täytetty! Hieno päivä oli, kiitos kaikille ihanille jotka olivat mukana!

Spitzimäistä pujottelua
(c) Kristiina Jokimies

Viivin pomppu
(c) Kristiina Jokimies

Täysillä eteenpäin!
(c) Kristiina Jokimies


"Mitä me voitettiin?"
(c) Kristiina Jokimies


ps. Tänään on Venlan ensimmäiset treenit arvokisaryhmässä Juha Ruokosen valmentamana. Jännittää ! :)

28. huhtikuuta 2013

Ulkotreenit ja aurinko, mikä sen parempaa!

Nyt on kyllä niiin kesäfiilis! Käytiin treenailemassa hieman Venlan ja Viivin kanssa auringonpaisteessa ja oli sen verran lämminkin että lopputreenien ajaksi piti ottaa jopa takki pois :) Jee! Pitää nyt hehkuttaa kun kumminkin kohta tulee se ensimmäinen ilta kun sataa vettä, on pimeetä ja on kylmä, ja toivoo että olisipa vielä hallitreenejä ;D

Tänään ohjelmaan kuului perusirtoamista, keppejä (ei kylläkään mitään haasteellista, lähinnä sellaista: hei me ollaaan taas hiekkapohjalla) ja sitten hieman rataa. Akku loppui kamerasta juuri sopivasti ennen Venlan ratasuoritusta mutta sen verran oli spitz puhki että meni enempi korkeushypyksi ja räksyttämiseksi :D Onneksi sen 12 esteen radankin saa pilkottua pätkiin ;)

Päivän rata oli yksi AgilityNerdin 72 radasta :)
AgilityNerd: Seventy Two Backyard Courses!







27. huhtikuuta 2013

Talvikausi loppui, kesäkausi alkaa!

Nyt on sitten virallisesti aika siirtyä pois halleista ulos treenaamaan! Tämä viikko oli talvikauden viimeinen ja ensiviikolla onkin sitten aika aloittaa treenailut ja kouluttaminen uusien ryhmien kanssa :) 

Maanantaina pidettiin epikset ryhmälle jota olen nyt talven kouluttanut. On kyllä aina jotenkin niin upeaa nähdä kuinka paljon kukakin on kehittynyt! Syötiin karkkeja ja naurettiin, ikävä kyllä tulee koko ryhmää :) Onneksi osa jatkaa myös kesällä mun opeissa niin ei tarvitse ihan kokonaan luopua :) Koulutettavilta sai illan päätteeksi vielä lahjakortin urheiluhierojalle! Nyt on sitten hyvä syy lenkkeillä ahkerasti koko kesä että sitten kun hierojalle menee niin olisi jotain lihaksia joita hieroa :D

Viivin kanssa on tällä viikolla tullut otettua hieman löysin rantein. Kaarrokset ovat venyneet ainakin kolmemetrisiksi jokaisen käännöksen yhteydessä, mutta suoralla ollaan menty kovaa. Yritin jopa palkkaillakkin käännöksistä, mutta Viivin mielestä on yksinkertaisempaa ensin loikata valtava loikka ja sitten ajan kanssa palata hakemaan palkka :P Uskon kyllä että kun saa taas oman pään ja keskittymisen toimimaan niin kyllä tämä tästä!
Käytiin myös avaamassa ulkotreenikausi Viivin kanssa ja voi kun pieni bretoni olikin onnellinen! Viivi juoksenteli pitkin kenttää ja selvästi oli iloinen päästessään tuttuun paikkaan :) Hallitreeneissä Viivi on ollut vähän vaisu mutta nyt sellaiseta ei ollut tietoakaan!



Viivi kesätreenaa:

Auringonpaiste ja ulkotreenit! JEE!

Myös Venlalla oli viimeiset lupaavien-valmennusryhmän kesätreenit Niinulla. Paljon ollaan kehitytty talven aikana ja nyt treeneissä tehtiin juttuja joita en ikinä olisi syksyllä uskaltanut edes kuvitella! Venla on kehittynyt todella hurjasti teknisesti, osaa lukita esteitä ja pystyn itse lähtemään liikkeelle ajoissa yms. On ollut kyllä ihan huippu talvi! Kesä treenataankin nyt sitten arvokisa-valmennusryhmässä ja odotankin innolla niitä treenejä :) Ensi torstaina jo alkaa!

Nyt kevään vuoksi olen päässyt aloittamaan myös uutta harrastusta juoksemista :) Pitkällisen pohdinnan jälkeen raaskin jopa ostaa itselleni juoksukengät. Viime kesänä aloin satunnaisesti käymään lenkeillä mutta aika nollakuntoisena kylläkin. Nyt on tullut jo ensimmäinen 5km tavoite täyteen, ja syksyllä olisi tarkoitus juosta jo 10km lenkkiä. Koirillakin kunto kohoaa kun joutuu ravailemaan. Molempia en kyllä yhtäaikaisesti pysty mukaan ottamaan, sillä tuntuu että yhdessä ne oikein yllyttävät toisiaan possuilemaan: vetävät hihnassa ja poukkoilevat sinne tänne. Erikseen kumpikin kumminkin tulee tosi nätisti, varsinkin Venla joka aina haluaa olla hieman taaempana. Viivi sen sijaan juoksee aina edellä ja välillä joutuukin muistuttelemaan että pieni bretoni ei saa määrätä lenkin tahtia :D

14. huhtikuuta 2013

Kisapäivän saldo: märät sukat, Viiville yllätys 0 ja Venlalle 3xhyl

Oltiin eilen Ojangossa kisaamassa, ja pitkästä aikaa Viivikin pääsi starttaamaan virallisissa hyppiksellä :) Päivä ei ollut mikään kaikista kaunein, vettä satoi ja kaikki jotka ovat ojangossa joskus olleet tietävät varmasti millainen hallin ympäristö on keväisenä vesisadepäivänä.. yök! Onneksi oli kummallakin tytöllä sadetakit, Viivillä vielä aivan upouusi, toissapäivänä hankittu alennusmyynnistä! :)


Viivin kanssa tavoitteena oli tehdä huolellinen ja ehjä rata, sekä tottakai pitää hauskaa, mutta tavoitteet ylittyivätkin roimasti kun saimme nollaradan!! Ilmeisesti voi vanhakin koira välillä yllättää :) Sijoituskin oli 6/52 eli pikkuruiselle bretonille huippuhyvä. Eikä kyllä huonoille hävitty :D

Viivin rata, alku jäi kylläkin videolta puuttumaan

Venlan kanssa taas 3xhyl.. Kaikki radat kaatuivat ihan omiin ohjausmokiin kerta toisensa jälkeen. Ensimmäisellä radalla totaalisen myöhässä ja sitten taas takakulmassa yritän ihan liian nopsaan lähteä menemään. Toisella radalla olisi kolmosesteen ohjaus vaatinut enempi huolellisuutta, vitosella taas karkailen minne sattuu. Viimeisen radan hylkääntyminen taas tuli ihan yllärinä, enpä olisi uskonut että Spitz olisi eteenpäin niin innolla lähtenyt juoksemaan! Kotona kun tilanteen katsoo videolta, niin eteenpäinhän se oma liike vie, ei mitään ajatustakaan että olisin kääntänyt koiraa. Ei sovi iltapäivä-kisaaminen. Paljon hyvääkin onneksi oli, ja ei voi muuta kuin ajatella että paremmin sitten ensi kerralla! Vaikka tietystihän niiden nollalappusten kanssa on aina paljon mukavempi tulla kotiin kuin hyllylappusten :D




9. huhtikuuta 2013

Kisoihin ei saisi ilmoittautua enää 22 jälkeen...

Koska Viivin kanssa on mennyt treeneissä viimeaikoina ihan superhyvin, keksin ilmoittaa sen hyppyradalle kisoihin! Tällä hetkellä suurin syy kisaamattomuuteemme on ollut kontaktit. Radoille ei vaan ole kiva lähteä, kun tietää, että kontaktit hypitään. Lisäksi kontaktihypyn jälkeen loppuratakin tuppaa rikkoutumaan:  virheen jälkeen ei saa enää samaa tuntumaa takaisin. Ihan innoissani olen ollut nyt ilmoittautumisen jälkeen. Pitkästä aikaa bretonin kanssa virallisiin! :)
Otin myös Venlalle kolme starttia, jotta jos Viivin kanssa menee hulinaksi niin Venlan kanssa voin sitten koota itseäni takaisin kokoon :D

Sähköpostissa kuitenkin odotti ylläri:


Eli Viivillekkin sitten tuo C agilityrata -.- Hyvä minä! Tämän takia minun pitäisi AINA ilmoittautua kisoihin päivällä enkä illalla :p

Onneksi HSKH:lla oli hyvää palvelua ja suostuivat vaihtamaan meidät Viivin kanssa A-hyppyradalle! Kiitos! Nyt siis vaan kisoja odotellessa! Jännittää jo nyt! iik!

ps. Viimeisimmissä kisoissa vieraili Jukka Pätynen ja päästiin Venlankin kanssa muutamaan ruutuun :)







(c) Jukka Pätynen




3. huhtikuuta 2013

Putkirallia, niistoja ja paaaljon hyvää fiilistä


Maanantaina kouluttamassa: Älä ohjaa estettä, jota ei suoriteta

Agilityviikko alkoi maanantaina kouluttajan roolissa.. Radalla oli kohta, jota voisi sanoa ns. ansakohdaksi. Ohjaaja toisensa perään valitsi tähän kohtaan ohjausvalinnan, joka oli omasta mielestäni koiralle epälooginen ja ohjaajallekkin paljon haastavempi. Kun kysyin syytä, vastaus oli vuoron perään kaikilla "ettei se menisi tuohon putkeen!". Suostutteluiden jälkeen sain kuitenkin ohjaajat yrittämään ohjausta, jossa ohjaaja ei päässyt seisomaan ansaputken eteen, mutta joka muutoin oli koirille ja ohjaajalle selkeämpi. Kun koiraan luotti, ja ohjasi vain rohkeasti seuraavalle esteelle, sinne koirat myös menivät. Mitä tästä sitten opimme? Ohjaa aina seuraavaa estettä, älä sitä estettä, jota ei suoriteta.

Tiistaina putkirallia ja hyvää fiilistä

Tiistaina olikin sitten Viivin synttärit (7-vuotta jo!!)Synttäreiden kunniaksi suuntasimme kohti epiksiä: Viiville putkiralli ja kaksi starttia kisaavien radalla, Venlalle putkiralli.
Kun Viivin kanssa aloitimme kisapäivämme putkirallilla, oli pieni bretoni aivan hämmentynyt, pelkkiä putkia!! Alku siis oli hieman hitaampaa, mutta sitten Viivi innostui ja oli kyllä niiin tajuttoman hauskaa. Vartinkin jälkeen vielä itse hymyilin ja nauroin :D Kisaradoilla Viivi tuttuun tapaansa pomppi kontaktit, mutta jos loikkia ei lasketa, niin radat muuten sujuivat ihan näppärästi (tai no ensimmäisellä radalla tuplanumerointi hieman sekoitti ohjaajaa ja vähän lähdimme omalle radalle). Epiksissä kuitenkaan ei niin tarvitse harmitella, vaan voi keskittyä vaan pitämään hauskaa :) Ja siihen ainakin Viivi-vanhus keskittyi!

Venlan putkiralli oli viimeinen rata jonka sinä iltana juoksin. Venla oli joutunut seuraamaan koko illan sitä, että Viivi pääsi tekemään. Niinpä jo heti alkusuoralla jouduin toteamaan, että nyt täytyy itsekkin ihan todella juosta!! Vaikka spitzin vauhti on taas kasvanut viimeaikoina, niin nyt ainakin tuntui että radalla on ihan taskuraketti :D Loistava fiilis jäi kisoista, oli todellakin hauskaa!!



Keskiviikkona hypättiin epämukavuusalueelle: niistoja ja saksalaisia

Keskiviikon treeneissä Viivin kanssa ohjelmassa oli niistoja, ja radalle mahtui lisäksi myös saksalainen. Eli kyseessä juurikin ne ohjauskuviot, jotka ovat siellä epämukavuusalueen kaikkein kauimmaisessa takakulmassa. Treenit kuitenkin sujuivat sittenkin todella hyvin ja niistot ja saksalaiset tuntuivat jopa ihan luonnollisilta. Tulikin taas opittua, miten paljon tekeminen on oikeasti omasta vireestä kiinni. Jos esimerkiksi niistoa jännittää, niin varmana vauhti loppuu kesken ja koira töksähtää ja hyppylinja valahtaa, mutta kun saa itselleen asenteen, että tämä osataan, ja tämä nyt tehdään hyvin, niin ei mitään ongelmaa. Saksalainen ehkä jopa siirtyi hieman lähemmäs mukavuusaluetta :)


Pienikin koira pystyy pyydystämään leijonan

Kaksi koiraa = tuplasti enemmän juoksemista

Torstaina sitten myös Viivi pääsi vierailemaan Venlan lupaavien valmennusryhmän treeneihin, eli tämä ohjaaja sai juosta kaksinkertaisesti Rata ei ehkä ollut sieltä helpoimmasta päästä, mutta jotenkin itselläni kuitenkin löytyi tällä kertaa luottoa siihen, että se onnistuisi. Varmaankin johtui hyvin pitkälti edellisen päivän onnistuneista niistotreeneistä :) ainkin huomata, että kun koiriin luotti, rata sujui todella hyvin! Olin aluksi suunnitellut tieni vain esteelle numero 23 mutta päästiinkin tekemään rataa vielä paljon pidemmälle :) Treenien jälkeen olin niiiiiiin iloinen ettei mitään rajaa :) Oikeasti on sellainen fiilis, että juuri se oikea vire on löytynyt taas. Se on se vire, jolla pystyy keskittymään siihen mitä tekee ja oikeasti nauttimaan joka hetkestä. Ehkä tää on tätä kevään tuomaa ylihyvää mieltä, mutta kivaa tää on :)
Yksi miinus kylläkin, ohjaajan kunto loppui aivan käsiin!


Sähköpostiini kolahti myös aivan huippuja uutisia: kesällä saamme treenata Venlan kanssa I-HAHn arvokisa-valmennusryhmässä! Kesää siis odotellessa :)

25. maaliskuuta 2013

Mitä mielessä maaliskuussa

Vähän on jäänyt vähemmälle nyt maaliskuussa blogin kirjoittelu, mutta täällä ollaan edelleen :) Venlan kanssa ollaan ahkerasti kierrelty kisoja ja taas jokunen nolla tullut lisää. Eniten iloinen olen kuitenkin siitä, että nyt olen itse löytänyt radoilla juuri sen oikean viretilan ja fiiliksen: ei ole väkisin vänkäämistä vaan pystyy tekemään parhaansa. Lisäksi kisaradoilla on alkanut tekemään oikeita ohjauksia, joka sekään ei ole aina ollut ihan itsestään selvää :D 

Tässä kisavideo toissapäiväisistä kisoista, tuloksina 2xhyl 1x0



Jotenkin Venlan kanssa vireen löytäminen on ollut paljon helpompaa, kuin Viivin, mutta nyt muutamat viimeisimmät treenit ovat sujuneet todella hyvin ja pikkuhiljaa luottamus bretoniin on taas noussut. Kisoissa ei olla enempää käyty, yhdet epikset pomppimassa. Tavoitteena oli pitää hauskaa, vaikka virheitä tulisikin. Agilityn ja varsinkin kisaamisen on tarkoitus olla hauskaa, ja tällä hetkellä viivin kontaktien vuoksi en vielä pysty löytämään intoa virallisiin kisoihin. Nyt jos epiksiä juoksisi vielä muutamia, ehkä hyppyratoja virallisissa, ja opettelisi löytämään nyt treeneissä ollutta tekemisen meininkiä myös kisaradoille :)



Kevättä kuitenkin odotetaan ihan hirmuisen paljon. Pääsisipä jo ulos treenaamaan! Koirienkin kanssa lenkkeily olisi heti paljon hauskempaa kun ei olisi noin tajuttoman liukasta! Kesän treenejä odotellessa olen pyörittänyt mielessäni paljon eri treeni-ideoita ja olenkin ainakin alustavasti päättänyt luoda vapaatreenien treenisuunnitelman koko kesäksi. Treenisuunnitelmaamme sisältyy irtoamisia, yksittäisiä esteitä, ohjaustekniikoita ja paljon lisää irtoamista. Myös tavoitteiden määrittelyssä aion olla selkeämpi ja mielessä pyöriikin ajatus eri estesuorituksien kellottamisesta. Tavoitteiden olisi hyvä olla mahdollisimman konkreettisia, epämääräiset tavoitteet tuppaavat ainakin itsellä jäämään enemmän tai vähemmän vain puheen tasolle. 

Venla nautiskelee vielä lumihangista




12. helmikuuta 2013

Koko viikko Venlan kanssa

Koska Viivillä oli viimeviikolla jalassa ärtymää, en viitsinyt lähteä keinonurtsille juoksuttamaan. Niinpä Venla sai treenata Viivinkin edestä ja viikonloppuna oli sitten kisat joista kotiin saatiin mukaan tuplanolla!

Keskiviikkona oli kunnon vauhtitreenit ja sai kyllä pinkoa niin kovaa kuin jaloista lähti. Ohjauksissa oli paikoitellen parantamisen varaa: ohjaukset  eivät pysyneet tai sorruin varmisteluun, mutta suurimmilta osin oikein sujuvaa. Oli kyllä niin kivaa <3 nbsp="" p="">


Torstaina treenailtiin Niinulla ja eivät nekään treenit hullummin sujuneet :) Myös näissä treeneissä pääsi juoksemaan kunnolla. Huomasin myös että spitzin irtoaminen on kehittynyt jo jonkin verran, pitää vaan itse muistaa kunnolla irrottaa eikä aina juosta sinne esteiden viereen sähläämään. Lisäksi pikkuhiljaa olen alkanut oppinut, että radalla kuuluu juosta ja kovaa :D


Sitten lopulta pitkän odotuksen jälkeen tuli sunnuntai ja päästiin kisaamaan! Itseäni jännitti ihan älyttömän paljon, tuntui jo että pyörryn varmaan lähtöön :D Eikä Venla ollenkaan auttanut tässä ongelmassa karkaamalla lähdöstä! Ekalta radalta 0 tulos, ja sen jälkeen jännittäminen vain paheni! Tupla meiltä puuttui ja sitä tottakai rupesin sitten miettimään. Ei ole helppoa ei! Myös toisella radalla Venla karkasi lähdöstä joka johti siihen että päällejuoksu meni aivan reisille. Onneksi kuitenkin sähläyksen jälkeen selvisimme sinne oikeaan putkeen. Toinen rata ei muutenkaan ole kaunista katseltavaa, oma liikkuminen on kuin kalapuikolla. Voi koira raukkaa mitä joutuu kestämään! 0 kuitenkin myös tältä radalta :)
Kun tupla oli saavutettu, oma olo muuttui paaaaljon rennommaksi. Viimeisellä radalla pääsikin sitten jo vähän taas liikkumaan ja ohjaamaan, ja oikeasti nauttimaan siitä yhdessä tekemisestä. Harmi vain Venla keksi että pussi on aivan typerä este :D  hyl siis viimeiseltä radalta.