Koko viikko Venlan kanssa

Koska Viivillä oli viimeviikolla jalassa ärtymää, en viitsinyt lähteä keinonurtsille juoksuttamaan. Niinpä Venla sai treenata Viivinkin edestä ja viikonloppuna oli sitten kisat joista kotiin saatiin mukaan tuplanolla!

Keskiviikkona oli kunnon vauhtitreenit ja sai kyllä pinkoa niin kovaa kuin jaloista lähti. Ohjauksissa oli paikoitellen parantamisen varaa: ohjaukset  eivät pysyneet tai sorruin varmisteluun, mutta suurimmilta osin oikein sujuvaa. Oli kyllä niin kivaa <3 nbsp="" p="">

Torstaina treenailtiin Niinulla ja eivät nekään treenit hullummin sujuneet :) Myös näissä treeneissä pääsi juoksemaan kunnolla. Huomasin myös että spitzin irtoaminen on kehittynyt jo jonkin verran, pitää vaan itse muistaa kunnolla irrottaa eikä aina juosta sinne esteiden viereen sähläämään. Lisäksi pikkuhiljaa olen alkanut oppinut, että radalla kuuluu juosta ja kovaa :D

Sitten lopulta pitkän odotuksen jälkeen tuli sunnuntai ja päästiin kisaamaan! Itseäni jännitti ihan älyttömän paljon, tuntui jo että pyörryn varmaan lähtöön :D Eikä Venla ollenkaan auttanut tässä ongelmassa karkaamalla lähdöstä! Ekalta radalta 0 tulos, ja sen jälkeen jännittäminen vain paheni! Tupla meiltä puuttui ja sitä tottakai rupesin sitten miettimään. Ei ole helppoa ei! Myös toisella radalla Venla karkasi lähdöstä joka johti siihen että päällejuoksu meni aivan reisille. Onneksi kuitenkin sähläyksen jälkeen selvisimme sinne oikeaan putkeen. Toinen rata ei muutenkaan ole kaunista katseltavaa, oma liikkuminen on kuin kalapuikolla. Voi koira raukkaa mitä joutuu kestämään! 0 kuitenkin myös tältä radalta :)
Kun tupla oli saavutettu, oma olo muuttui paaaaljon rennommaksi. Viimeisellä radalla pääsikin sitten jo vähän taas liikkumaan ja ohjaamaan, ja oikeasti nauttimaan siitä yhdessä tekemisestä. Harmi vain Venla keksi että pussi on aivan typerä este :D  hyl siis viimeiseltä radalta.

Olisipa jo sunnuntai!

Olisipa jo sunnuntai niin pääsisi jo kisaamaan! Ihan tajuton kisainto olisi ja vielä pitää jaksaa odottaa. 

Näin viimeyönä unta että oltiin Venlan kanssa kisaamassa. Keskellä rataa huomasin sitten että keppejä oli laittettu kolmet peräkkäin niin että osa kepeistä oli "liitoskohdista" limittäin ja keppien väli oli 10cm

Ihan sekaisinhan spitz tästä meni eikä suostunut pujottelemaan oikein millään. Kun radan jälkeen kävin valittamassa tuomarille kepeistä, otti hän ylimääräiset kaksi pois mutta meidän tulos oli jo kirjattu ylös eikä sitä voinut enää korjata. 

Toivotaan että menee oikeat kisat paremmin :D

Treenailua ja Doboilua

Taas on yksi viikko vierähtänyt, ja meni kyllä niiiin nopeasti! Viikon ehdoton kohokohta oli kaksipäiväinen Dobo-koulutusohjaajakurssi jossa oli ihan mielettömän kivaa! Nyt siis periaatteessa olen loppukoetta vaille valmis dobo-kouluttaja ja saan alkaa järjestämään kursseja!

Dobo on laji johon ihastun kokoajan vain enemmän ja enemmän. Siinä apuna käytetään jumppapallon tapaisia munanmuotoisia ja erityisen kestäviä palloja, tasapainotyynyjä ja pieniä puolipalloja. Dobo sisältää kolmenlaisia liikkeitä: koiran tekemiä, ohjaajan tekemiä ja yhdessä tehtäviä. Se on agilityn ohelle ihan mielettömän hyvä laji: tasapaino, koordinaatio, kehonhallinta, syvät lihakset yms kehittyvät niin koiralla kuin ohjaajallakin. Jotenkin tuntuu että aika ei vaan riitä itselläni jumpissa tai salilla käymiseen, tai jos riittääkin niin se on koirilta sitten pois. Tässä taas saa koirat otettua näppärästi mukaan samalla kun itse urheilee. Illat ovatkin menneet itselläni pallon päällä pyörien. En malta odottaa, että saan järjestettyä ensimmäiset kurssit! Tämän viikon ohjelmaan kuuluukin maistraatti-vierailu: pitää käydä hakemassa y-tunnus, että kurssien pito ja pallojen myynti helpottuu.

Mutta juu, tästä dobo-hehkutuksesta sitten takaisin agilityn pariin. Kuten sanoinkin jo aiemmin, viikko vierähti nopsaan, maanantaina koulutin pari tuntia, keskiviikkona treenasi Viivi ja torstaina Venla. 

Viivin treeneistä ei valitettavasti ole videomateriaalia, mutta hyvin sujui kun vaan alkujännityksestä päästiin yli. Viivi on tänä talvena aloittanut tekemään sellaista, että jos joku muista koirista haukahtaa yms, niin pieni bretoni menee täysin lukkoon ja päättää poistua paikalta. Tällaista käyttäytymistä ei ole Viivillä ollut ikinä aiemmin, mutta tänä talvena toistuvasti. Kun sitten radalla päästään vauhtiin, sujuu kaikki taas hyvin. Hieman inhottavaa kuitenkin, kun rajallisesta treeniajasta osa menee siihen, että saa koiran tulemaan radalle :/

Venlaa sen sijaan ei tarvitse paljoa radalle houkutella, spitz on aina innolla lähdössä treenaamaan :)

Tässä videokuvaa treeneistä:

Treeneissä huomasi, että sivuttaisirtoaminen ei ole vielä lähelläkään sitä tasoa, mitä sen pitäisi olla. Ensimmäisellä radalla pituudelle irtoaminen oli todella haastavaa, mutta targeteilla päästiin sitten eteenpäin. Erityisen iloinen olen siitä, että päälle juoksu sujui toisen radan alussa niin kovin hyvin :) Alan jopa pikkuhiljaa tykkäämään siitä ohjauksena! Lisäksi oli mukava huomata, kuinka viimeviikon takaaleikkaustreeni oli tuottanut tulosta :) Ennen en ole siis niitä radalla pystynyt käyttämään laisinkaan, ja nyt menevät jo varsin hyvin (pientä hidastusta ja vilkaisuja on havaittavissa, myönnetään). Nyt vaan pitää alkaa rohkeasti tekemään leikkauksia radan osana, jotta niihin saisi varmuutta. Lisäksi pitää käydä tekemässä vähän irtoamistreenejä.

Ensi viikonloppuna on Venlan kanssa kisat pitkästä aikaa :) Odotan innolla!

Loppuun vielä muutama talvikuva